perjantai 27. toukokuuta 2016

Kun äiti sai tarpeekseen wilmasta!



Wilma, tuo ohjelma helvetistä.
Ainakin sitä se on meille, joilla on vilkkaat, oppimisvaikeuksista kärsivät lapset.
Itse kutsun wilmaa koululaisen rikosrekisteriksi, sieltä mä vanhemmat voimme lukea, mitä kamaluuksia se meidän kullannuppumme on tänään mennyt tekemään.
90% viesteistä on negatiivisia.

On wilmassa toki hyvääkin, meidän lapset eivät ainakaan lintsaa.
He tietävät heti, että minä näen poissaolon wilmassa.
Sinne on myös helppoa ilmoittaa, jos lapsi on poissa.

Muistatteko silloin, kun itse olitte koulussa ja oli selvää, että jotkut opettajat antoivat numeroita pärstäkertoimen mukaan.
Se oli niin epäreilua.
Nykyään tuon tehtävän hoitaa wilma-viestintä.
Tykkään, en tykkää viestintä.



Nyt joku siellä ajattelee, että meidän Mirja-Liisasta ei ole koskaan mitään viestiä tullut, tuo Outin lapsi taitaa vaan olla kamala.
Niin hän taitaa olla tai sellaisen kuvan ainakin olen wilman kautta saanut.
Kotona meillä asuu teini-ikäinen, ihana, vilkas, huonomuistinen ja urheilullinen poika, jolla on todettu lukemisen vaikeus, vaikea vaikeus.
Vaikeus näkyy kaikissa lukuaineissa ja niitähän koulussa piisaa.

Mietitäänpä miten paljon koulussa pitää lukea.
Aika paljon.
Mietipä sitten sitä, että sinä luet, etkä aina tajua mitä siinä tekstissä nyt oikeastaan sanottiinkaan.
Luet jutun uudestaan, mutta osa tekstistä jää edelleen pimentoon.
Yritäpä sitten tehdä tehtäviä siitä juuri lukemastasi tekstistä.
Mites luulet, että onnistut?
Et kovinkaan hyvin.

Yrität saada apua, mutta aikuisella ei ole aikaa.
Mitäköhän sitä sitten tekisi?
Voisi mennä juomaan, teroittamaan kynää tai vaikka juttelemaan sen kaverin kanssa, joka ei selvästi ole myöskään kiinnostunut tehtävästä.

Onneksi me vanhempina olemme halunneet poikamme pienryhmäluokalle, ihan ekasta luokasta lähtien.
Näin me mahdollistimme hänelle parhaan avun koulussa.
VÄÄRIN!
Työpäiväni jälkeen, olen opettanut lapseni lukemaan, opettanut matematiikkaa, kertonut historiallisista tapahtumista, hinkannut päähäni ilmapalloa ja tutkinut miksi hiukset nousevat pystyyn ja tehnyt kemiallisia kokeita.
Avustajia vähennetään, luokkia yhdistetään.

4.6.2016 minäkin pääsen uudestaan ala-asteelta, luojalle kiitos.
Ala-aste on ollut hiton rankkaa minulle, mitäköhän se sitten on ollut tuolle pojalle.


Me vanhemmat emme hyväksy huonoa käytöstä, emmekä toisten häiritsemistä.
Meillä kotona on asetettu rajat ja niitä noudatetaan.
Yrittääkö teini niitä rajoja rikkoa?
Tietenkin yrittää, onhan hän teini.
Rajat kuitenkin pysyvät ja niistä pidetään kiinni.
Rajat luovat turvallisuutta, tunteen siitä, että välitetään.

On päiviä, jolloin minäkin haluaisin päivähoitoon wilman.
Voisin kirjoitella kaikkea kivaa sinne.
Kyllä, vain kivoja juttuja.
Yleensä positiivisuudella saadaan positiivista aikaiseksi.

"Tänään Maurilla tuli ensimmäisen kerran kakka pottaan, harjoituksia jatketaan."
" Metsäretkellä Maija löysi muurahaisen ja kertoi siitä muille, onneksi kaikki eivät pelänneet muurahaisia."
" Hieno päivä, lautasellinen ruokaa maistui pikkuiselle Tealle. Välipalalla ei jaksanutkaan enää leipää syödä. Taisi olla Tean lempiruokaa tarjolla."

Tai sitten voisin ottaa koulun tyylin käyttöön.

" Mauri ei neuvoista huolimatta ole saanut kakkaa tulemaan pottaan. Voisitteko keskustella Maurin kanssa asiasta."
" Metsäretkellä Maija löysi muurahaisen ja pelotteli sillä muita lapsia. Lopulta takavarikoimme muurahaisen."
" Tealle ei ruoka maistu. Olisi hyvä neuvolassa keskustella mahdollisuudesta käydä ravintoterapeutilla."

Eikö olekin huima ero?

Tätä kirjoittaessani tajuan, että ongelma ei olekaan wilma, vaan se ihminen joka sitä wilmaa käyttää.
Mihin on kadonnut se usko lapsiin, se, että kaikissa lapsissa on meidän tulevaisuus?
Vai onko se vain joidenkin lapsien etuoikeus?
Milloin myös koulunkäynnistä on tullut näin raskasta meille vanhemmille?

Edelleen olen onnellinen, että koulut loppuvat viikon päästä lauantaina.
Saan olla pari kuukautta ilman wilmaan tulevia viestejä.
Toivottavasti tuo poika ei enää loman jälkeen halua hauskuuttaa kavereitaan väärään aikaan, osaisi pysyä paikallaan, vaikka ei mistään mitään ymmärtäisikään ja kuin ihmeen kautta, lukemisen vaikeus parantuisi kokonaan pois.



Miksi sitten kirjoitan tätä postausta?
Ehkä siksi, että minä uskon, että lapsistani tulee vielä jotain.
Minä jatkan, töiden jälkeen, lapseni opettamista, vaikka en yhtään jaksaisi.
Minä vakaasti uskon, että jokaisena koulupäivänä, päivässä on enemmän hyvää kuin pahaa.
Minä edelleen käyn jokaikisen wilma viestin läpi lapseni kanssa ja yritän olla näyttämättä turhautumistani.
Eilen en siinä onnistunut.
Minä itkin, itkin yhdessä lapsen kanssa.
Kirjoitan tätä sitä varten, että saan tämän kaiken pahanmielen ulos.
Enkä siellä jossain on toinen äiti tai isä, joka on myös väsynyt jatkuviin viesteihin ja jatkuviin taisteluihin koulunkäynnin  kanssa.
Ehkä tätä lukee joku opettaja, joka tänään päättää laittaa positiivisen viestin jollekin lapselle, joka saa niitä positiivisia kokemuksia aivan liian harvoin.
Se viesti todennäköisesti merkkaa älyttömän paljon lapsen perheelle.
Meille kerran viikossa tuleva viesti liikunnan opettajalta on puhdasta kultaa.

Tiedän miten rankkaa opetustyö on.
Tiedän, että kaikkea työtä haluaa tehdä rauhassa.
Tiedän senkin, että meidän lapsi on haastava.
Yritetään kuitenkin jaksaa vielä viikko.











216 kommenttia:

  1. Voi ei. <3 Olen kuullut paljon ikävää Wilmasta. Ehkä se jatkaa tätä nykymaailman linjaa, että on helppo kirjoittaa vain negatiivisia asioita. Todella kurjaa, ihanaa että jaksat ja ala-aste on kohta väännetty. Olet varmasti ihana äiti lapsillesi. Hyvää perjantaita ja viikonloppua kaikesta huolimatta Outi. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä oli kyllä ihan älyttömän vaikeaa kirjoittaa tänne. En halua kirjoituksellani arvostella opettajia, mutta ehkä olisi hyvä monen herätä siihen miten asioita tuo esille.
      Kiitos Katja, uskon, että olen juuri paras äiti näille lapsilleni.

      Poista
  2. WORD Outi, WORD! Itse myös erityistarpeisen lapsen äitinä olen niin monet itkut Wilma-viestien takia itkenyt. Ja huomannut, että se on todellakin opettajasta kiinni, että mitä kukin sinne kirjoittaa. Ja miten kirjoittaa. Asiat voi tosiaan sanoa niin monella tavalla. Mutta mitä järkeä on lytätä lapsen itsetuntoa entisestään? Ei oppimisvaikeuksille mitään voi, ei ne mäkätyksellä katoa. Ja mikä järki on listata vanhemmille niitä vaikeuksia, kun onhan ne vanhemmilla vallan mainiosti tiedossa. Voisiko opettajille järjestää positiivisen Wilma-viestinnän opintoja?
    Tsemppiä viimeiseen viikkoon ennen kesälomaa ja halirutistukset urhealle äidille ja päivittäin itsensä voittavalle pojalle <3 <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asioista toki voi kirjoittaa wilmaan, mutta syyttävä ja alentuva viestintä pitäisi täysin lopettaa.
      Ihanaa perjantaita Piiuli <3

      Poista
  3. Voi Outi ♥ Varmasti oli vaikeaa kirjoittaa tämä teksti, mutta hyvä kun kirjoitit ♥ Hurjasti voimia sinne, niin urhealle äidille kuin pojallekin ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etpa arvaakaan miten sydäntä lämmittää nämä teidän viestit. On myös ihanaa huomata, ettei meidän perhe todellakaan ole ainoa tämän asian kanssa taisteleva.

      Poista
  4. Outi, tiedän tunteen tasan tarkkaan <3 Oppimisvaikeutta ei meillä tällä "Wilma-lapsella" ole, mutta muuten täysin samoja juttuja. Ja lisäksi olen saanut myös huomata käytännössä mitä tarkoittaa kerran syyllinen, aina syyllinen. Toivotaan, että yläaste tuo mukanaan hyviä asioita näille lapsille, jotka eivät ole pahoja, mutta eivät helposti sujahda siihen tasapäistävään muottiin, joka koulussa heille määritellään <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavaa on, että kaikki lapset eivät ole hiljaisia, koulunsa hyvin hoitavia. Tätähän kaikki toivoisivat.
      Luojalle kiitos kohta alkaa loma!

      Poista
  5. Kiitoksia tästä kirjoituksesta! Olin itse niin tyytyväinen, kun tokaluokkalaiseni sai kertotaulukokeesta 8/10 ja kehuin häntä todella paljon. Kertotaulun opettelu on ollut meillä todella haastavaa. Opettajan viesti oli, että on todella harmillista että lapsemme tekee edelleen virheitä. Entäs se että tulos oli parantunut huomattavasti? Edellisen kokeen tulos oli 4/10 ja sitä edellisen 2/10. Ei mitään viestiä siitä, että kehitystä on tapahtunut ja tyttö on viimein hoksannut mitä kertotaulut ovat. Onneksi tiedän sen itse, sillä olen häntä iltaisin töiden jälkeen ja viikonloppuisin opettanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en kestä tuota, että vanhempia aina syytetään siitä, jos lapsi ei pärjää jossain aineessa. Meillähän lapsi pärjää kivasti vain luovissa aineissa ja liikunnassa. Liikunnassa taitaa olla luokkansa ykkösiä. Tänään on onneksi taas se päivä, että saadaan positiivista palautetta liikan opettajalta.
      Hienosti on onnistunut tyttäresi kertotaulussa, todella upeasti kehittynyt taidot!

      Poista
  6. Hienoa Outi, että kirjoitit tämän. <3 Olen aivan samaa mieltä. Miksi se edes pienikin positiivinen sana on niin tiukassa? Sillä olisi niin iso merkitys lapselle, ja voisi edes jotenkin edesauttaa pieniä positiivisten asioiden sarjaa koulupäivän aikana. Edes jonkin koulupäivän. Hurjasti tsemppiä ja voimia. Minäkin opetin hahmotushäiriöstä kärsivää lapsta paljon kotona, meillä laskettiin aina matikkaa. Vasta diagnoosin jälkeen helpotti koulussa asiat. Löytyi ymmärrystä ja tukea. Mutta olisi ollut tärkeää saada sitä jo aiemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos ollaan rehellisiä, mielestäni meidän lapsi ei ole saanut koko ala-asteen aikana sellaista apua, mitä olsi tarvinnut. Siksi luulen, että tämä onkin ollut niin rankkaa.
      Ihanaa perjantaita Tiina ja kiitos kommentistasi!

      Poista
    2. Kuulostaa tosi rankalta. En tiedä, minne opetus Suomessa on oikein menossa? Ei ainakaan parempaan suuntaan. :/

      Poista
  7. Onpa todella ikävää 😕 Ja opettajilta erittäin ala-arvoista ja epä-ammattimaista laittaa vain niitä negatiivisia viestejä, vaikka varmasti tietävät kyseessä olevan eräänlainen erityislapsi. Onnea ala-asteen suorittamisesta, kyllä se loma tulee teille todellakin tarpeeseen. Nauttikaa 💕

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu kiitos, tosi rankkaa on töiden lisäksi ollut käydä tätä koulua. Mitenköhän minä pärjään yläasteella :)
      Poika jo kovasti odottaa kesälomaa ja vapaata.

      Poista
  8. Täällä ope, hei! Kovin ikävää todeta myöskin wilman toiselta puolelta, että usein sitä juurikin käytetään niiden negatiivisten asioiden esiintuomiseen. Itse olen yrittänyt kääntää kelkkaa ja klikkailla sinne niitä pieniä positiivisia juttuja. Ja mielestäni eritysesti kuvailemasi kaltaiset lapset tarvitsevat niitä positiivisia kokemuksia. Kyllä openkin mieltä lämmittää kun wilmaan on tullut huoltajalta kiitos positiivisesta palautteesta. Kun taas näkyi, että wilmaan oli tullut merkintä ja oletuksena sen negatiivisuus. Kyllä jokaisesta pystyy jotain positiivista aina välillä sanomaan.

    Toivotaan, että wilman positiivinen anti saataisiin paremmin käyttöön :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten ihanaa saada ammattilaisen kommentti postaukseeni. Ei tässä mitään isoa kiitosta haluta, mutta onhan se ihan huippua kerran kuussa saada viesti, jossa lukee, matikan läksyt huolella tehtyjä tai osallistui aktiivisesti tuntityöskentelyyn.
      Toivotaan, että wilman käyttöön tulisi muutoksia.
      Ihanaa perjantaita Rouva Y <3

      Poista
  9. Voi Outi, pitkästä aikaa tämä rouva on ihan sanaton - ja samaan aikaan toisinpäin: tekisi mieli sanoa todella paljon, mutta jätän suurimman osan kuitenkin nyt tässä sanomatta.

    Teit ihan oikean havainnon: vika ei ole Wilmassa (tai Helmessä, jota myös monilla paikkakunnilla käytetään) vaan sen käyttäjissä.

    Itse uskon avoimeen kodin ja koulun yhteistyöhön, kommunikointiin muutoinkin kuin Wilman tai Helmen tai sähköpostin välityksellä, tapaamisiin kasvokkain vanhempainvartissa, hojks-keskusteluissa ja tarvittaessa muulloinkin, lasten kannustavaan suhtautumiseen.

    Avainroolissa ovat opettajat, heidän oma suhtautumisensa. Ihmettelen aina, kun kuulen tällaisia tarinoita, joiden perusteella ajatellaan, että lapsi on lähtökohtaisesti paha ja jatkuva häirikkö. Lapsi ei ole paha; normista poikkeava on vain oire jostakin, josta pitää ottaa selvää ja antaa tukea.

    Eija Reinikainen, emerituserityisope, on kirjoittanut loistavan kirjan Leimatut lapset - kun koulu ei ymmärrä (Otava, 2007) samasta aiheesta. Sen keskiössä on tukku ns. tarkkailuluokan lapsia, väärin ymmärrettyjä oppilaita, kauhukakaroita ja hylkiöitä, joista tulee elämäänsä ja itseensä luottavia nuoria oikealla tuella ja huolehtimisella.

    Yhteiskunnallamme ei ole varaa, siis kirjaimellisesti varaa, unohtaa yhtään lasta ja nuorta koulussa margnaaliin. Niiden kustannukset aikuisiällä ovat monikertaiset.

    Kukaan lapsi ei ole koskaan jatkuvan negatiivisen palautteen arvoinen Wilmassa. Jos opettaja huomaa jatkuvasti antavansa sitä, pitäisi miettiä, missä on vika.

    Aika usein se voi löytyä myös opettajanpöydän takaa ja koulun sisäisissä tavoissa hoitaa asioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä haluan lukea tuon kirjan.
      Muutenkin olen kanssasi täysin samaa mieltä asioista. Ei se lapsi syyttä siellä pienryhmäluokalla ole. Tuo syyttely, mistä Pauliinakin kirjoitti, on todella yleistä sekin. Anteeksi ei lapselta turhaa syyttelyä tarvitse näköjään myöskään pyytää.
      Kiitos kommentistasi ihana sinä <3

      Poista
    2. Kirjavinkiksi negtiivisuuteen uponneille: Lotta Uusitalo-Malmivaara ja Kaisa Vuorinen: HUOMAA HYVÄ! Näin ohjaat lasta ja nuorta löytämään luonteenvahvuutensa.
      Kirjasta saa omaankin elämäänsä voimaa, kun uuvuttavan kielteisyyden sijasta voi keskittyä kannustavaan otteeseen.
      Suosittelen vaikka kirjani luku on äitinä ja eskariopena vielä keskenkin.
      Kiitos ajatuksistasi.

      Poista
  10. Luojan kiitos, Wilma keksittiin vasta kun meidän poikien koulutiet oli jo loppusuoralla. Siihen asti pärjättiin reissuvihoilla, joihin merkintöjä tuli vaan harvakseltaan, eikä koko kuukauden jokaikisen päivän jokaikiseltä tunnilta! En edes ymmärrä, miten opettajien aika riittää moiseen.

    Ja todellakin! Yhtään positiivista merkintää en muista nähneeni minäkään! Sen takia tulikin itku, kun kerran vastaviestiä koululle laittaessani äidinkielen opettaja sanoi, että "Minä tykkään teidän pojasta ja tiedän, että hänestä tulee vielä kunnon työmies" Tuntui niin kivalta.

    Ja voin vakuuttaa Outi, että kunnon miehiä niistä meidän pojista tuleekin. Ja on jo tullut. Tarvii vaan "kärsiä" se yläaste loppuun ensin ja sen jälkeen aukeaa ihan toisenlainen elämä, kun pakko vaihtuu vapaaehtoiseen ja motivoivaan.

    Niin tiedän ton tunteen, kun vaan odottaa, että itsekin sais vähän lomaa siitä koulunkäynnistä <3. Sun teksti olis voinut kaikkinensa olla mun kirjoittama. Paitsi että en olis osannut kirjoittaa yhtä hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä ae arvasin, että en todellakaan ole ainoa äiti joka painii näitten ongelmien kanssa. Hyvin pärjättiin silloin kun itsekin kävin koulua, tuolla reissuviholla.
      Kyllä loma tulee tänäkin kesänä ihan tarpeeseen. Viikko vielä <3

      Poista
  11. Ymmärrän täysin... meillä oli vielä jonkin aikaa sitten tytöllä 16v.bussimatka kouluun. Busseja meni vain 2 tunnissa. Myöhästyi aamu-unisena usein bussista ja joka kerta merkittiin wilmaan vaikka hän selitti asiallisesti miksi on myöhässä ja pyysi anteeksi. Kunnes jouduin vielä nöyryyttävään kasvatuskesteluun. Olemme pyytäneet tukiopetusta matikkaan lukemattomia kertoja turhaan, nyt päättötodistukseen on tulossa 5, koska tyttö ei muka keskity tunnilla. Sanoi minulle ettei ymmärrä laskuista hölkäsen pöläystäkään ja kukaan ei auta. Surullista. Tyttö on taiteellisesti lahjakas, mutta viis siitä.. negatiiviset asiat ensin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen miettinyt, että mitä jatkuvien huonojen tulosten saaminen tekee lapsen itsetunnolle. Apua ei saa tarpeeksi. Inhottaa vanhempien syyttely, vaikka tiedetään, että vanhemmat ovat tehneet kaikkensa lapsensa hyväksi.

      Poista
    2. Minun aikanani ei Wilmaa ollut, mutta kommentoinkin nyt tähän matematiikka-asiaan. 7 luokka meni niin ja näin, lähinnä lintsaten. Ei kiinnostanut, taululle ei nähnyt kunnolla takarivistä. En kuitenkaan ollut pahis, eli huudellut tai häiriköinyt. En vaan yksinkertaisesti ymmärtänyt kun opettaja yritti selittää asioita. Sitten jouduin vanhempieni kanssa puhutteluun poissaoloista. Sain luvan opetella matematiikan yksin. Erillisessä "varastohuoneessa" josa opettaja kävi minua kerran tunnin aikana moikkaamassa. Matematiikan numero oli 7 luokan keväällä 5 ja päättötodistuksessa se oli 9. Onneksi omassa koulussani oli joustoa tuon verran =). Tsemppiä kaikille asian ympärillä tuskaileville!

      Poista
    3. Kiitos sinun viestistäsi. Pojan luokallakin on tuollainen erillinen huone, johon voi mennä tekemään tehtäviä rauhassa. Se onkin ollut hyvä apua hänellekin.

      Poista
    4. Kiitos sinun viestistäsi. Pojan luokallakin on tuollainen erillinen huone, johon voi mennä tekemään tehtäviä rauhassa. Se onkin ollut hyvä apua hänellekin.

      Poista
    5. Opettajana on nyt pakko tarttua Kristiinan kommenttiin lapsen tukiopetuksesta. Tukiopetus on lakiin kirjattu lapsen OIKEUS ja sitä on tarjottava, jos huomataan että lapsi jää jälkeen. Kammottavaa, jos joku ammatti-ihminen ei asiaa tiedä.

      Poista
    6. Tietenkin kurjaa että myöhästymiset kirjataan mutta tässä on ihan vastuukysymys, jos opettaja ei merkitse Wilmaan oppilasta poissaolevaksi on hän opettajan vastuulla.

      Sama koskee näitä muita negatiivisia kommentteja, on tultu siihen että ne on pakko kirjata opettajan oikeusturvan takia, jotta vanhemmat eivät pääse sanomaan että miksei meille ole mitään kerrottu tms. Kurjaa.

      Poista
    7. Itse olen puhunut viesteistä en tuntimerkinnöistä.

      Poista
  12. Voi, koita olla välittämättä. Aikanaan minunkin pojastani tuli lappuja ja puhelinsoittoja ihan viikottain kotia. Oli kiusattu tyttöjä, tapeltu poikien kanssa, ajeltu polkupyörällä rinkiä luvattomalla paikalla ja milloin mitäkin. Kotona opeteltiin lukemista ja laskemista, kun ei vilkas poika tunnilla oppinut mitään. Siitä huolimatta hänestä kasvoi kunnollinen mies ja huolehtiva perheenisä. Parempi vaan kun on vähän villi, kuin liian hiljainen ja ujo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa tutulta kyllä. Minusta on niin kiva kuulla, mitä näistä vilkkaista pojista on isona tullut.

      Poista
  13. Jaksamista Outi! Olet ihana äiti ja rakautta täynä. Se on pääasia! Ja se loppuksi palkitse.
    Koetta kysyä seuraavan kerran opetajalta näin (mielummin face to face kuin Wilman kautta!):
    "Joo ymmärrän. Mutta, onko väin hän????"
    Ja katso tarkkaan open kasvon ilmeet!
    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole vain meidän poika. En ole ainoa äiti joka näitä viestejä saa.

      Poista
  14. Olen ollut töissä avustajana erityisuokalla. En muista oliko koulussa käytössä Wilma-Helmeä, mutta luokan opettaja nyt oli kokoajan yhteydessä vanhempiin muutenkin milloin mistäkin. Avustajat sitä eivät ainakaan käyttäneet.
    Muuten yksi parhaista ja sydämmellisimmistä opettajista joihin olen törmännyt, piti yhteyttä entisiin oppilaisiinkin ja koitti järjestellä heidän asioitaan vaikka pojat olivat jo niin sanotusti "päästetty käsistä".

    Meillä oli aika paljon ongelmia yhden pojan kanssa, mutta sitten kai jossain vaiheessa alkoi teini-olo vähän hellittää ja koulussakin alkoi sujua paremmin. Pyysin opettajalta lupaa kirjoittaa pojan äidille sähköpostin siitä miten paljon pojan koulunkäynti on muuttunut.
    En enää tarkalleen muista mitä siihen kirjoitin, mutta vastauksen kyllä muistan.
    Siinä luki, että ensimmäinen tälläinen viesti koulusta koko pojan kouluajalta. Että äiti oli itkenyt illan onnesta ja helpotuksesta viestin saatuaan kun aina on saanut pelätä koulusta tulleita viestejä. Kiitti miten olin pelastanut hänen päivänsä ja koko viikkonsa. Uskon, että tällä äidillä "tie oli hetken kevyt kulkea".

    Koulu on kyllä erikoinen paikka. Kun on nähnyt sen arjen siellä seinien sisäpuolella niin joskus tuntuu että koko laitos pitäisi kyllä tuulettaa melko voimakkaasti.
    Opettajasta johtuen meidän luokassa oli tosi hieno opetussuunnitelma. Hän sanoi, ettei ole mitään väliä oppiiko pojat kaikkia äidinkielen kiemuroita, mutta syy-seuraussuhteen ymmärtämiseen me panostamme.
    Luokalla oli oma mopo jota kunnostettiin ja se myytiin kun se saatiin kuntoon ja rahoilla mentiin luokkaretkelle. Mopoa pääsi ruuvaamaan jos päivä oli mennyt "jotenkuten nappiin". Pari ei ollut niinkään moposta kiinnostuneita, mutta 7 ihmisen luokalla kaikki olivat kuitenkin niin kavereita että hengasivat siellä sitten muuten mukana. Myös paljon annettiin poikien piirtää ja pidettiin pieniä "taidenäyttelyitä".

    Aika oli itselleni raskasta, mutta antoisaa. Ja nostan kyllä hattua myös niille sydämellään töitä tekeville opettajille. Se on melkein 24/7 työtä. Valitettavasti paljon sitten näki niitä muitakin. Jotka melkein hihkuivat kun saivat antaa oppilaalle ehdot.
    Jotkut pelkäsivät meidän luokan oppilaita "kuinka voi olla mahdollista että se kovis syö sun kädestä" sanoi mulle yksikin opettaja. Öööö...voisko olla vaikka se, että kohtelin häntä ihan kuin kaikkia muitakin lapsia, kyllä ne pikkukoviksetkin kaipaa sitä positiivista palautetta ihan kuten muutkin, huutamalla ei taideta kauheasti luottamusta rakentaa.

    Että mitä tahdoin sanoa. Sitä että olet todella oikeassa. Joskus koulumaailmassa olisi hyvä miettiä aika paljon ennenkuin tekee mitään. Kirjoittaa Wilmaan, rakastaa omaa opetussuunnitelmaansa tai edes hakeutuu alalle.

    Tsemppiä sinne teidän pojalle, itselleni kuitenkin suht vilkkaana ihmisenä kaikista hankalimpia olivat ne hyyyyyyvin rauhalliset ja pitkänsitkeät lapset. Vauhdikkaimpien kanssa aina pärjäsin. :) Onneksi elämässä on muutekin kuin lukeminen, tekijöitä tarvitaan aina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin uskoa sen tunteen mitä sähköpostisi on tuottanut tälle äidille. Minä en voi väittää, etteikö joskus olisi tullut jotain kivaakin viestiä, mutta kyllä päällimäisenä on se negatiivisuus tuolla wilmassa.
      Koulumaailma vaatii uudistamista, siellä opetetaan asioita, joilla et elävässä elämässä tee mitään.
      Mä tykkään myös haastavista lapsista, eipähän ole samanlaista päivää koskaan.

      Poista
  15. Tähän asiaan kommentoiden seuraavasti:
    Teidän perheessä, kuten meidän perheessä on yksi urheileva nuorukainen joka juuri sattumoisin on miespuoleinen. No.. eikös se kautta-aikojen ole mennyt siten, että liikkuva, vilkas, urheileva lapsi ei pysty keskittymään kahteen asiaan yhtä aikaa. Tarkoitan sillä, että vilkaiseppa sen poikasi liikunta numeroa ja jos se on yli 8 niin voit päästää valloilleen ison hymyn ja naurun kimahdus. Jos se on alle sen 8 numeron niin sanoppa pojalle, että nyt lähdetään liikkumaan ja liikutaan oikein niin maan pirusti, että ollaan ihan kuitti.
    Pointti on siis se, että meillä käyttäytyy Joel aika samalla kaavalla, tosin ei ole todettu mitään teksti ongelmia. Mutta Juholla sen sijaan on tutkittu aikanaan dysfasiaa jonkavuoksi vietti ensimmäiset kaksi vuotta pienryhmässä ja kolmos luokalla siirtyi isoon ryhmään.. poika vetää 8,9, ja 10 numeroina. eli ymmärrätkö yhtään pointtia. Yleensä pojat ovat tyttöjä vilkkaampia ja koulussa jonkin verran kärsivätkin enemmän negatiivisesta palautteesta wilman kautta opettajilta. Meilläkin on tullut näitä viestejä, on istuttu jälki-istunnossa, keskusteltu opettajien kanssa, sitä ja tätä. Mutta kaikesta on selvitty keskustelemalla. Vielä on vuosi ala-astetta jäljellä ja ajattelen, että kaikesta oppii jotakin uutta.
    Ainakin opin sen asian, että urheileva nuori purkaa energiaa liikunnassa, ei välttämättä loista koulussa oppilaana. Jos liikunallisille ja vilkkaille lapsille tarjottaisiin koulussa enemmän ei pakottavaa istumista koulunpenkillä niin, oletan, että ne lapset suoriutuisivat opinnoistaan aika hyvin ja ehkä vielä paremminki.
    Meillä ainkain Joel on niin vauhdikas tapaus ja iloinen poika, että sekin saa jo aikaan sekaannusta ja hämminkiä luokassa. Joel nimittäin saattaa lähteä muiden villien poikien leikkiin mukaan ja silloin tapahtuu juurikin tämä ... teidän poika sitä ja tätä. Aina kysynkin vilmasta viestin saatuani, että ENTÄPÄ SE TOINEN kaveri. Onko sitä toista rankaistu, onko se saatu rauhoittumaan. Siinä vaiheessa tulee hiljaisuus vilmassa ja todennäköisemmin seuraavana päivästä uusi viesti joltakin, että poikien kanssa asiasta keskusteltu, ja ei vaadita sen enempää toimenpiteitä kuin kättä päälle ja taht´s it.

    Nyt tulee pitkä teksti, mutta määhän rakastan näitä!!!
    Olette vanhempina kasvattaneet kaksi aivan mahtavaa lasta. Olette antaneet lapsillenne mahdollisuuden harrastaa, saada turvallisen kodin, vanhemmat ja perheen. Joten ei teillä ole Outi hätää. Hätä voi olla siellä wilman toisessa päässä, kun yrittävät saada kovalla työllä koko luokan rauhoittumaan ja se opettajan homma vasta onkin kovaa hommaa, siinä missä hoito-tätien päiväkodissa. Eli pointti on se, että: Mikäli sieltä tulee ihan totaalisen negatiivista asiaa, niin ota yhteys rehtoriin ja keskustele asian kanssa. Älä jätä siihen asiaa vaan tartu siihen oikeasti ja vaadi kunnon selitys paikan päällä vaikka palaverina. Eli koulu tukee lapsen kasvua perheen kanssa. Mä luulen, että tässä on nyt ihan samaa juttua kuin meilläkin ja monella muullakin joten älä itke, ota ihan rennosti. Keskustele pojan kanssa kotona rauhassa, kysy mitä on tapahtunut. Ja ota uusi kouluun. Vinkki YLÄ-ASTEELLE siirtymiseen. Sielläkin on wilma käytössä ja lapset kasvaa, kehittyy, jne... elämä on murkku-ikäisten kanssa välillä aika mahdotonta, mutta kyllä te jos mekin selvitään niistä maalaisjärkeä käyttämällä.

    Olinkohan nyt ihan väärässä koko asiassa!! Ohjaa se junnu vaikka ylä-asteen jälkeen suoraan urheilupainotteiseen koiluun, jossa liikuntaaa enemmän kuin teoriaa. Meidän Joel on suunnittellut itse tätä muotoa ja katsotaan aikanaan mitä sitten meinaa. Juho lähtee ylä-asteen jälkeen lukoon jne.. :)

    TSEMPPIÄ!!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleensä se menee kyllä niin, että paljon liikkuvat lapset jaksavat keskittyä tunneilla paremmin. Sitä on ihan tutkittu ja olen saman huomannut teoriassa. Sen vuoksi syksyllä voimaan tuleva opetussuunnitelma painottaa entistä enemmän koulupäivän liikunnallistamista ja istumisen vähentämistä.

      T:Ope

      Poista
    2. Meillä Muhis harrastaa jalkapalloa kolme kertaa viikossa plus pelit, joten liikkua saa. Minusta se on ollut ihanaa, että joitakin kokeita on saanut tehdä suullisesti, niissä poika yleensä on menestynytkin.
      Urheilu kiinnostaa kovasti poikaa ja sitä kannustetaan harrastamaan.
      Toivottavasti yläasteella meno vähän helpottaisi.

      Poista
  16. Välillä mietin tarvitseeko meidän vanhempien tietää, jokainen unohtunut läksyn 1/10. Ne kaikki, kun tuonne wilmaan kirjataan. Meillä Tuusulassa päivähoidossa on käytössä daisy.net, wilman esiaste, joka luultavimmin tulee muuttumaan samanmoiseksi informaatiokanavaksi kuin tuo wilma. Vielä se ei sitä onneksi ole. Mutta aika hurjaa on jo se, se että lapset joka päivä leimataan lätkillä saapuneeksi ja haetuiksi. Oppivat kellokorttielämään jo pienestä pitäen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kellokortitus on myös työntekijöitä varten, kontrolloidaan sitä, onko vuorossa liikaa tai liian vähän työntekijöitä. Hurjalta se kuulostaa kuitenkin. Minustakin sellaisen asian, joka on hoidettu jo koulupäivän aikana, ei välttämättä tarvitse päätyä wilmaan, ellei sitten kyse ole toisen satuttamisesta (sitä meidän poika ei onneksi harrasta).

      Poista
  17. Kouluilla ja opettajilla olisi syytä hieman miettiä näitä viestejään. Kouluilla on vielä tiedottamisessa paljon kehitettävää, kuten myös sanamuodossa. Lohdutuksen sanana voin kertoa, että tyttäreni sai matematiikasta alakoulussa aina ikäviä kommentteja reissuvihkossa, koska wilma ei ollut vielä astunut kuvioihin. Tukiopetukseen joutui koska sai tulokseksi 24/28. jostain testistä. En kuitenkaan ollut huolissani vaikka annoin mieheni kanssa tukiopetusta ja testasimme, että asia on opittu ennen koetta. Harmitti kun kaveritkin mollasivat tytärtäni, koska hän sai tukiopetusta myös koulussa.
    No yläasteella numero kohisten nousi ja isä antoi vielä tukiopetusta. 10 oli päättötodistuksessa numerona ja nyt yo-kirjoituksessa L. Joten olemme vanhempina joutuneet myös uudestaan käymään koulua. Hyvä me, jotka jaksamme. Mieti niitä lapsia, joiden vanhemmat ei jaksa tai ehdi.
    Joku tässä koulusysteemissä kuitenkin mättää pahasti. Mutta onneksi loma alkaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ollaankin huippuja kun tulee useampaan kertaan käytyä koulut läpi :)
      Onneksi tosiaan alkaa tuo loma, se tulee tarpeeseen niin lapsille kuin meille vanhemmillekin.

      Poista
  18. Tää on muuten tosi totta! Mun isäni on esimerkiksi laittanut usealle eri taholle meillä päin palautetta siitä, miten opettajat tuntuu käyttävän Wilmaa vain negatiivisten asioiden ilmoitteluun: toistuvasti tulee viestejä, jossa kerrotaan että myöhästyi minuutilla, ei osallistunut nimenhuutoon, katsoi kännykkää tunnilla, lintsasi. Syitä, joista on kyllä hyvä ilmoittaa kotiin, mutta kun sinne ei koskaan tule mitään positiivista! Mielummin tuntuvat jättävän palautteen antamatta kokonaan kuin kirjoittaisivat mitään positiivista mistään. Koenumeroistakin meillä julkaistaan Wilmassa vain kutosta huonommat, paremmissa palautukset annetaan paperiversiona lapselle, ja niiden kuittailun perään huudellaan taas Wilmassa kun lapsi ei ole paperikoetta muistanut kotona näyttää ja vanhemmat eivät ole tajunneet sen perään kysellä, kun kaiken pitäisi tulla Wilmaan. Koulu on useasti pahoitellut sitä, että vanhemmat (muutkin kuin omani) kokevat Wilman negatiivisena, ja luvannut asian muuttuvan, mutta huonosti on lupaus pitänyt, vuotta myöhemmin koko palvelu on yhä vain täynnä negatiivista palautetta ja huonoja arvosanoja, vaikka positiivistakin sanottavaa varmasti. Keskittyisivät siihen mielummin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän siinä juuri ikävää onkin. Kun sieltä löytyisi vähän enemmän sitä hyvääkin, ei ne ikävätkään viestit tuntuisi niin ikäviltä.
      Yksikköinä koulut tuskin yksin pystyvät muuttamaan mitään wilmaan liittyvää, mutta jos kaikki yhdistäisivät voimansa, voisi muutoksiakin tapahtua.

      Poista
  19. Arvostele vain opettajia, älä wilmaa.
    Itselläni alkaa viimeinen viikko peruskoululaisen äitinä (kaksi ADHD lasta on peruskoulun käynyt) ja toki on opettajia joiden pitäisi ajatella mitä näppikseltään suoltavat. On myös opettajia jotka ymmärtävät mitä kirjoittavat.

    Itse olen kokenut wilman erittäin kätevänä apuvälineenä + ex anoppi ei pysty viestejä sieltä lukemaan (kuten reissuvihosta, pystyy ne pällit opettajat kirjoittelemaan sinnekkin...) ja skitsoomaan asioista jotka eivät sille kuulu.

    T: kahden adhd:n äiti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viestit tosiaan ovat yksityisiä, siitä plussaa. Ihanaa, sinun lapsillasi on peruskoulu jo ohi, onnea heille <3
      Ihanaa perjantaita!

      Poista
  20. Hieno kirjoitus. Itsellä ei ole lapsia eikä minkäänlaista kokemusta wilmasta, mutta niin se vaan sai kyyneleet nousemaan silmiin. Mahtavaa kesää teidän perheelle ja tsemppiä yläasteaikaan niin pojalle kuin äidille! Toivottavasti poika jaksaa kaiken tuon jälkeen uskoa yhtä paljon itseensä ja tulevaisuuteen, kuin äitikin. Onneksi kotona saa tarvitsemaansa tukea. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Veera kommentistasi.
      Uskoa pitää aina olla, jos sitä ei ole, on kaikki mennyttä.
      Ihanan aurinkoista viikonloppua sinulle.

      Poista
  21. Hyvä ja tarpeellinen postaus! <3 Kyllä sillä positiivisuudella saisi niin paljon enemmän aikaan kuin sillä, että aina vaan lokaa niskaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wilmaan pääse oppilas myös itse katsomaan viestejä. Ei varmasti tule hyvä mieli, jos lähes kaikki viestit hänestä ovat negatiivisia.

      Poista
  22. Vastavalmistunut opettaja täällä hei!
    Halusin vain tulla sanomaan, että tuo "wilma-onglema" on todella yleinen ja valitettavasti sitä käytetään todella usein pelkkään negatiivisen palautteen välittämiseen. Itse harjoitteluni aikana oivalsin samantien sen miten positiivinen kommentointi juuri näihin erityialapsiin tehosi, etenkin siellä yläasteella. Annoin joka tunti JOKAISELLE lapselle mahdollisuuden ansaita positiivisen merkinnän wilmaan tunnin jäkkeen (enkä uhkaillut negatiivisilla merkinnöillä, kuten useimmilla on tapana). Jos käytös oli huonoa, mitään merkintää ei tullut, mutta jos nuori jaksoi keskittyä, olla aktiivinen tai edes yritteliäs ja antoi työrauhan, positiivinen merkintä wilmaan oli taattu. Harvoin minun enkuntunniltani lähti yksikään vilkkaampi lapsi ilman positiivista merkintää ulos!

    Toivotaan, että teidän yläkoulun opettajat olisivat vähän viisaampia ja oppisivat käyttämään Wilmaa positiivisena kasvatuskeinona negatiivisen sijaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Positiivisuudella saadaan niin paljon enemmän aikaiseksi. Meilläkin on kaksi lasta, jotka kummatkin ovat hyvin erilaisia. Tyttärelle tehosi napakka keskustelu, poikaa pitää kehua ja avata ongelmat.
      Jotain wilman viestintä kursseja pitäisi kyllä järjestää. Ei se positiivisen viestin kirjoitus kuitenkaan vie yhtään enempää aikaa kuin sen negatiivisenkaan.
      Ihanaa viikonloppua Aija!

      Poista
  23. Ehdottomasti pitäisi antaa myös positiivista palautetta. Jos koko ajan annetaan negaa, se vaikuttaa ihan varmasti myös lapsen itsetuntoon. Tulee mietittyä, eikö mussa todellakaan ole mitään hyvää. Tsemppiä teille kaikille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä Maiju! Pojalle ollaankin sanottu koulussa, että hän aliarvioi usein osaamisensa...mistäköhän se johtuu?
      Kivaa viikonloppua!

      Poista
  24. Iso halaus täältä äidille ja lapselle, jota äiti niin kovin rakastaa <3. Olen varmasti kehno ihminen, mutta unohdan Wilman liian usein ja liian pitkiksi ajoiksi - olen kai liian vanha ymmärtämään, että vanhempien pitäisi keikkua siellä aina. Upeasti käänsit asiat lapsista päälaelleen - olisin halunnut kuulla juuri nuo sanat sinulta lapsen ollessa päiväkodista. Voimahalaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voimahalaus vastaanotettu, kiitos siitä, tuli tarpeeseen.
      Asioista pitää sanoa, mutta se tyyli millä niistä sanotaan, onkin sitten asia erikseen.
      Ihanaa viikonloppua Ilona <3

      Poista
  25. Olen huomannut, että Wilman/Helmen käytössä on todella isoja opettaja kohtaisia eroja. Meillä erityislapsi saa paljon positiivista palautetta, vaikka tiedämme, ettei koulu niin auvoista hänelle aina ole. Opettaja kuitenkin hienosti nostaa esille hyviä asioita ja luo uskoa sekä lapseen, että vanhempiin. Toisella pojalla, jonka koulu sujuu ihan keskiverto hyvin, taas oli hetken sellainen opettaja, että merkintöjä ja huomautuksia tuli koko ajan. Menin sitten tapaamaan opettajaa vanhempainvarttiin ja olin valmistautunut keskustelemaan poikamme ongelmista, mutta paikan päällä opettaja oli ihan sitä mieltä, ettei pojalla mitään erityistä ollutkaan. Helmi viesteistä sai ihan päivän vastaisen kuvan. Joku opettaja laittaa helmeen viestin kun lapsi jatkuvasti ja pitkäkestoisesti vaikkapa häiritsee luokassa, joku toinen taas aina kun vähänkin häiritsee. Sitten vanhempana yrität pysyä kärryillä.

    Mä en siis ihan luota helmeen, mutta käytän sitä pohjana keskusteluille lasten kanssa. Että tälläistä viestiä tuli, osaatko sanoa miksi? Mun mielestä vanhempien tehtävä on kuunnella lasta ja antaa lapselle mahdollisuus kertoa mistä viestissä on kyse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä. Haluan myös kuulla lapsen version asioista. On kertoja, milloin lapsi on itsekin tajunnut, että hups, tulipahan tehtyä tyhmästi. On myös kertoja, jolloin lapsi on käsitetty täysin väärin.
      Ihanaa viikonloppua Minna!

      Poista
  26. Te <3

    Minulla nousi verenpaine tätä kirjoitusta lukiessa ja kommentteja lukiessa. Wilman käyttöä varten pitäisi olla joku ajokortti: nettipoliisi voi puuttua nuorten käyttäytymiseen somessa, mutta kukapa oikaisisi aikuista (opettajaa), joka palautteellaan kiusaa niin lasta kuin koko perhettäkin? Voimia kaikille perheille ja koululaisille <3

    Minä olen myös äiti, joka ei ole saanut -vielä- yhtään huonoa viestiä Wilmasta. Mutta olen nähnyt, miten Wilma voi käyttäytyä eri ihmisten käsissä.

    Ei ole lasta, joka olisi huono tai ansaitsisi huonoja Wilma-viestejä. On ainoastaan ihmistaimia, jotka kaipaavat rakkautta, tukea ja kasvatusta. Kukin perhe & lapsi omilla rajoillaan ja omilla voimillaan. Ei ole pelkkää yhtä tapaa.

    Minäkin halusin joskus Wilman päivähoitoon. En enää. Arvaatkin jo varmaan mikä mahtaa olla tämän poikalapsen äidin syynä siihen ;)

    Voimia ja viisautta toivon jatkossakin sinulle, että voit olla nuoren tukena. Näyttää, että nyt vain yhden aikuisen mieli (=ope) on saastunut negatiivisuudesta. Että jaksat osoittaa nuoresi olevan hyvä, täydellinen juuri sellaisena kuin hän on ja ettei ole epäilystäkään, etteikö hänestä tulisi isona Jotain. Hänestä tulee ihan mitä hän itse haluaa <3 Itsekin sain olla kuulevani koulussa surkea monissa asioissa. Olisipa mukava, jos ne opettajat näkisivät nyt, mitä minusta tuli ja mitä elämässäni teen - vaikka näitä valintoja minulle ei missään nimessä koskaan suositeltu.

    Ei opeillakaan ole varmasti helppoa, kovat on paineet, ryhmät on suuria. Mutta eipä voi muuta kuin todeta: ammatinvalintakysymys. On kestettävä se paine - sama paine painaa muitakin aloja, omalla tavallaan. On oma valinta, pukeeko työrukkaset nurinperin, oikein päin, iloitseeko rukkasista vai polkeeko niitä ennen työpäivän alkua jalallaan maan likaisimpaan rakoseen.

    Olisitpa sä Outi meidän pk:ssa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä voisin kloonata itseni useampaan paikkaan :)
      Kiitos sinun viestistäsi. Kuten tuonne Maijulle jo kirjoitin, niin poikahan arvioi aina osaamistaan huonommaksi mitä se on. Olen koulussa tästä puhunut, mutta mielestäni kertomaani ei otettu todesta. Jos koko ensimmäiset kouluvuodet ovat pelkkää syyttelyä, ei lapsi voi luottaa osaamiseensa koulussa.
      Nyt mä laitan hanskat naulaan ja alan nauttia viikonlopusta. Taidan napata tuon teinin kainaloon ja pusuttaa sen puhki.
      Ihanaa viikonloppua!

      Poista
  27. Meillä tuon valvonta- ja raportointihimmelin nimi on Helmi. Viesti on sitä samaa. Läksyunohdus, läksyunohdus, läksyunohdus, kirja kotona, häiriköi tunnilla. Jne. Kun ei koulunkäynti oikein kiinnosta niin se ei sitten kiinnosta. Motivaatiota on aika vaikea kaataa saavista päähän. Siinä toivossa, että poika joskus herää. En kyllä odota vielä ainakaan kahteen vuoteen sen suhteen ihmeitä. Ihana ope kyllä on jaksanut kannustaa ja kehityskeskusteluissa korostaa hyviä puolia ja vahvuuksia, onneksi hän on nähnyt näiden kaikkien unohdusten ym. sählinkien taaksekin. Tsemppiä Outi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ne harvat hyvät viestit nopeasti unohtuu, kun muu on tuota pelkkää arvostelua. Voimia myös teille Marika, sitä me vanhemmatkin tarvitaan.

      Poista
  28. Nostan hattua sulle ja sille, että kaikista negatiivisista palautteista ja wilma-viesteistä huolimatta teet parhaasi. Mä kyllä uskon että lapsistasi tulee kyllä kelpoja aikuisia. Serkkuni on myös ollut erityislapsi, syntyi usealla vammalla, on adhd:tä, fyysisiä rajoituksia ja vammoja ja ja ja... mutta hänestä kasvoi kelpo aikuinen, valmistuu nyt ylioppilaaksi. Kaikki lähtee siitä, että lapsi saa kotona tukea ja rakkautta, mutta että rajojakin asetetaan. Ja itse kun olen päiväkodissa töissä missä on erityislapsia, ja olen oppinut että lapsi saa parhaiten itsevarmuutta ja motivaatioa kehittyä, kun häntä ei leimata "epänormaaliksi" ja opeteta käyttämään erityisvilkkautta tekosyynä, miksi ei pystyisi yritttämään tehdä asiat paremmin. Voimia, Outi, olet aivan huippu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ollaankin samalla alalla!
      Kiitos Heidi kommentistasi ja ihanaa viikonloppua sinulle.
      Parempaa huomista kohti mennään koko ajan!

      Poista
  29. Kerron tässä oman pojan koulutiestä, toivottavasti jaksatte lukea. Onneksi wilmaa ei vielä oltu keksitty kun meidän poika taivalsi peruskoulua. Loppuvuodesta syntyneenä aloitti koulun vuotta myöhemmin. Eka luokalla meni sukset ristiin opettajan kanssa ja kiinostus koulunkäyntiin lopahti. Kun eka luokan aikan ei oppinut lukemaan, oli vaihtoehdot luokalle jäänti tai pienryhmä toisessa koulussa. Valittiin pienryhmä.

    Saatiin lähetteet kaikkiin mahdollisiin tutkimuksiin. Kromosomitutkimusta myöten. No mistään ei löytynyt mitään poikkeavaa. Diagnoosi oli ilmeisesti lukihäiriö. Luokassa opiskeltiin luokan hitaimman oppilaan tahdissa koko luokka. Poika käytti joutoajan piirtämiseen.

    TV:stä tuli ohjelma sensomotorisesta kuntoutuksesta lukihäiriön hoidossa. Otettiin sitten asiasta tarkemmin selvää ja varattiin aika lähimmälle terapeutille. N. vuoden ajan tehtiin harjoituksia kotona ja välillä oli seurantakäyntejä. Työ kannatti. Lukeminen helpottui huomattavasti ja muutenkin oppiminen.

    Ammattikoulussa ainoastaan yleisaineissa oli henkilökohtainen opetussuunnitelma, ammattiaineissa teki samat kokeet kuin muutkin. Nyt on aikuinen ja omillaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näitä tarinoita on ihana lukea. Vaikeuksista voittoon, siihen minäkin uskon vahvasti.
      Ihanaa viikonloppua sinulle ja kiitos kun kerroit poikasi tarinan.

      Poista
  30. Voi Outi! Kylläpä kirjoitat asiaa! Noita viestintäkanavia voisi käyttää niin paljon enemmän johonkin positiiviseen. Miksi viesti on aina pelkästään negatiivinen? Miksei koskaan voida kirjottaa, että kiva että poika tai tyttö on edistynyt jossain asiassa, joka on ollut vaikea. Koulussa ollaan oppimassa, elämää varten. Eihän siellä kuulukaan valmis olla. Tärkeintä on kehitys ja siitä olisi kiva kuulla enemmän kuin yksittäisistä vihkounohduksista tai myöhästymisistä. Toki ymmärrän ja pidän hyvänä, että niistä tiedotetaan, mutta voisiko tiedotuksessa olla myös positiivinen puoli; mikä menee hyvin? Missä ollaan kehitytty? Mitkä ovat niitä taitoja, joita lapsella on keskimääräistä enemmän? Jokaisella on vahvuus. Meillä on ikuinen itku väännetty esim. käsialasta. Hyvää käsialaa ei meidän poikien kädestä tule. Enkä oikeastaan pidä sitä edes tärkeänä asiana. Näppäintaidot ovat heidän elämässään tärkeämpiä kuin K-kirjaimen oikeanlaiset kaaret.

    Kiitos Outi. Olet kyllä niin mahtava! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana ystäväiseni <3
      Meidän hulttiolla on muuten pojaksi aivan älyttömän kaunis käsiala, toki sehän on vain mun ja muun perheen mielipide :)
      Minustakin huonosta käytöksestä on hyvä ilmoittaa myös kotiin, mutta olisi niin kiva lukea myös niitä onnistumisiakin.

      Poista
  31. Olipa tunteita nostattava kirjoitus...ja olen kanssasi samaa mieltä, että Wilmaan tulisi laittaa niitä positiivisiakin kommentteja. Itse opettajan pidän Wilman käyttöä kätevänä, mutta ei sen tarkoitus ole olla vain negatiivisten viestien lähde. On totta, että viestin tai kommentin voi kirjoittaa joko positiiviseen tai negatiiviseen sävyyn ja tiedän senkin, että opettajat laittavat joskus viestejä kiireisinä, sen enempää ajattelematta, mutta joskus voisi jättää sen negatiivisen viestinkin vaikka lähettämättä. "Wilma-asia" ei ole ihan yksinkertainen juttu ja ymmärrän, että negatiiviset viestit aiheuttavat vanhemmissa ja lapsissa mielipahaa ja harmia. Meidän opettajien olisi hyvä muistaa, että sinne saa laittaa oppilaasta positiivistakin palautetta. Pienikin huomio voi "pelastaa" paljon...Ja olet kyllä ihan mahtava "superäiti", sillä jaksat tukea lastasi ihailtavalla tavalla. Pojalle paljon tsemppejä, uskoa itseensä ja siihen, että hän pärjää elämässä , vaikka lukeminen tökkiikin. Kaikkien ei tarvitse olla professoreita. Iso "voimahalaus" täältä vielä sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu viestistäsi. Ihanaa lukea myös näitä opettajien näkökulmia asiaan. Poika saa niin harvoin hyviä viestejä, että välillä en usko, että on edes hänelle tarkoitettuja. Kaikkien ei tarvitse todellakaan olla professoreita, voi vaikka olla huippufutari :D
      Ihanaa viikonloppua!

      Poista
  32. Hyvä kirjoitus ja hyviä näkökulmia myös kommenteissa! Asiat voi tosiaan muotoilla monella eri tavalla, ja valitettavasti kiireessä tulee kirjoitettua herkästi töksähteleviä tai epäkohteliaalta vaikuttavia viestejä. Ja varmasti on myös opettajia, jotka pilkuntarkasti merkkaavat muistiin kaikki pienimmätkin negatiivisuudet.

    Kuitenkin mun mielestä on hyvä, että koulusta tulee viestejä. Nipottaminen on turhaa ja positiiviset viestitkin tärkeitä, mutta samalla tavalla on tärkeää saada tietää, jos lapsi toistuvasti vaikkapa häiritsee tuntia merkittävästi. Ajattelen aina, että on parempi viestitellä asioista ajallaan, ettei vasta todistuksenjaossa tule yllätyksenä, ettei käytösnumero olekaan ihan sitä mitä odotettiin.

    Oon samaa mieltä sun kanssa siitä, että tarvitaan myös positiivista palautetta. Täytyy kuitenkin tunnustaa, että itse opettajana ehdin (ja muistan) merkata wilmaan vain isoimmat jutut. En tietenkään voi puhua kaikkien opettajien puolesta, mutta vaikka wilmassa ei näkyisi positiivisia merkintöjä, ei se aina tarkoita sitä, ettei lapsi saisi positiivista palautetta. Itse annan positiivisen palautteen suullisesti siinä hetkessä tai kirjoitan kehut vihkonkulmaan. Varmasti vanhemmistakin olisi kiva kuulla positiivisia asioita lapsestaan, mutta tärkeintä lienee se, että lapsi kuulee ne.

    Mukavaa kesää teille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minähän en ole tässä poikaani puolustellut, hän tosiaan osaa olla välillä käytöksensä kanssa tavan törttö. Minua ehkä eniten häiritsee se sävy millä asioita tuodaan julki. Kasvotusten käydyt keskustelua antavat tilanteesta aina aivan eri kuvan, kunnes taas wilma raikaa.
      Mukavaa kesää sinulle ja kiitos kommentistasi.

      Poista
  33. Kiitos <3

    Monta vuotta Wilmaa vielä edessäpäin :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi voi, toivottavasti teille tulee niitä kivoja viestejä enemmän kuin negoja.
      Ihanaa perjantaita!

      Poista
  34. Meidän kohdalla huvittavin oli tyttären (7-luokalla) saama tuntimerkintä, jossa ei lukenut mitään. Ei plussaa, ei miinusta, joten hämärän peittoon jäi oliko tämä nyt hyvä vai huono juttu. Likka on kuitenkin aivan liiankin hiljainen, pärjää kyllä kohtuu hyvin koulussa mutta ei juuri suutaan uskalla avata tunnilla. Välillä valittaa kun luokka on niin villi, ettivät esim. musiikintunnilla päässeet koko syyslukukaudella soittamaan mitään toisin kuin muut rinnakkaisluokat, koska tunti on pelkkää riehumista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen kouluun sanonut, että jos poika ei osaa olla tunneilla, voi hänet pistää luokasta ulos. Enemmän on sitten tehtävää kotona, huoh!
      Meidän hauskin viesti oli, että myöhästyi 5 minuuttia. Kysyin pojalta, että sähän olit koulussa, miten sä voit myöhästyä. Oli joutunut hakemaan penaalin toisesta luokasta toiseen ja siksi myöhästyi...hei really!
      Aurinkoista viikonloppua sinulle Mira <3

      Poista
  35. Voimia Outi! Tämä teksti osui ja upposi syvälle! Itse olen äiti joka saa samalta opettajalta toisesta lapsesta positiivisiä viestejä wilmaan ja toisesta pelkkiä moitteita. Ei todella tunnu kivalta kun puhelin piippaa 'sait juuri wilma-viestin' niin ensin tulee mieleen mitä nyt taas. Milloin ei osata olla jonossa, milloin ei pysy paikallaan, milloin käyttäytyy epäasiallisesti, viestien sisältö on ilmeisesti sävyltään huonompia kuin tosi tilanteet koska kasvotusten keskustellessa tilanteet ja ongelmat pienenevät. Kamalalta tuntuu ja pahaa tekee, mutta päivä kerrallaan.

    Kuten teilläkin, toivon kesän rauhoittavan lasta ja syksyn alkavan eri tunnelmissa. Voimia ja kiitos kirjoituksestasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Minä saan voimaa näistä kun en näköjään todellakaan ole ainoa, joka tällaisten asioiden kanssa painii.
      Aurinkoista viikonloppua sinulle!

      Poista
  36. Ihana, että jaksat tukea lastasi.

    Niin minäkin jaksoin. Sitten löysin quizletin ja poppletin. Kirjoitin koe kappaleiden sanat suomeksi, poika englanniksi tai saksaksi. Kirjoitin historian kysymykset, poika vastaukset. Vaikka yritti, ettei löydä vastauksia. Ja uskoi, ettei osaa eikä opi. Sai sellaisen käsityksen opettajalta. Kerran sanoi, että opelle ei mikään riitä. Selvittiin ala-asteelta. Oli viimeisen kevään kokeilussa normiluokalla. Opettaja oli eri. Ja pojasta oli ilo oppia.

    Ja siirtyi yläasteelle normiluokalle. Koko syksy kiitettäviä kokeista. Nyt keväällä iski väsymys. Kokeissa huonommin, mutta on ollut aktiivinen tunneilla.

    Itsetunto kasvanut mielettömästi! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä poika on pienluokan kanssa ollut yhdistettynä isoon luokkaan. Sosiaalisia taitoja tämä on parantanut, on tullut lisää kavereita, mutta oppiminen on mielestäni vähän jäänyt jalkoihin. 28 lapsen kaitseminen 2-3 aikuisen voimalla, on lähes mahdotonta, kyseessä kun on vielä teini-ikäiset.
      Kivaa viikonloppua!

      Poista
  37. Hyvä kirjoitus "kuumasta" aiheesta, Wilma.
    Ensiksi haluaisin kysyä, eikö lapsellesi ole tarjottu mahdollisuutta äänikirjoihin, jos kerran lukeminen on vaikeaa? Toki lukeminen ja luetun ymmärtäminen ovat tärkeitä asioita, mutta eikö olisi kuitenkin tärkeämpää oppia asiat tavalla tai toisella.
    Omalla lapsellani, jolla lukivaikeus, käytettiin äänikirjoja. Varsinkin yläasteella, kun luettavaa on paljon, ovat äänikirjat pelastaneet paljolta itkulta ja hampaiden kiristykseltä.
    Wilmasta sinänsä... Johonkinhan ne unohtuneet läksyt ym. on merkattu aiemminkin. Nyt ne vain näkyvät myös kotiin suoraan. Ennen tieto tuli yllätyksenä esim. käytös tai huolellisuusnumerossa.
    Toki tuo positiivinen palaute on erittäin tärkeää. Wilmassa on mahdollisuus myös positiivisille tuntimerkinnöille. Toivotaan, että opettajat löytävät positiivisen ajattelun, vaikka resursseja kiristetään jatkuvasti.
    Hyvää kesää ja tsemppiä jatkoon...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äänisovelluksia ollaan testattu, äänikirja on ollut vain englannin kielessä. Minä olen myös toiminut äänikirjana :)
      Hyvää kesää ja ihanaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  38. Tämän takia vihaan Wilmaa. Olen itkenyt wilmaviestejä lukiessani varmaan enemmän kuin muuten elämän aikana yhteensä. Ja lisäks tässä on se pyörä. Kun ope/opet laittaa jatkuvasti negatiivista palautetta sitä ihminen turhautuu ja palaa loppuun ja se heijastuu lapseen ja se luo lisää ongelmia koulussa. Mä oon sitä mieltä että wilman vois lopettaa. Kyllä olen kiinnostunut lapsen tekemisistä, mutta jatkuva valitus ei auta ketään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei todellakaan auta. Aluksi tulee huoli siitä miten lapsi nyt käyttäytyy, osaako olla niin kuin opet haluaa. Sitten tulee se, että hittojako sä koko ajan mulle näitä viestejä laitat, hoida hommas siellä koulussa. Meillä ei ole myöhästymisiä eikä taida olla kuin 2 läksy unohdusta koko lukuvuoden aikana, meillä se on aina jotain muuta.

      Poista
  39. Mielenkiintoista. Itse opettajana Wilma on tuttu ja mielestäni erinomainen väline kodin ja koulun kommunikointiin. Oletko kiinnittänyt huomiota siihen, ovatko viestit aina samalta opettajalta? Kuudennella alkaa monesti olemaan jo aineenopettajia. Jos vaikka päivän aikana on kolme eri opea ja kolmella eri tunnilla huonoa käytöstä, voi niitä viestejä tulla sen vuoksi useampi. Jos taas kaikki on aina samalta opettajalta, opettaja voi olla ihan vaan huolissaan lapsesta ja haluaa varmistaa, että kotona ollaan tietoisia huonosta käytöksestä tms.

    En todellakaan puolusta aiheettomia negatiivisia merkintöjä, mutta monesti ne ovat (aluksi ainakin) opettajan tapa ilmaista huolesta. Tuskin kukaan opettaja haluaa tahallaan kiusata. En mäkään ainakaan :)

    Itsekin kyllä mietin, että miten joku edes ehtii laittaa joka tunti niitä merkintöjä! Mä en ainakaan ehtisi, kaikki se aika olisi pois opettamisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän poika on siis nyt kuudennella, siirtyy loman jälkeen toiseen kouluun. Hänen ongelmansa on ollut tiedossa eskarista lähtien. Me tiedämme meidän lapsen ja kaiken järjen mukaan hänet pitäisi jo koulussakin tuntea. Asiasta saa sanoa, sitä en kiellä, mutta tosi paljon tulee tuollaista aivaa turhaa viestiä kotiin. Välillä en edes jaksa avata wilmaa, en halua vain pahoittaa omaa mieltäni. Välillä luen viestejä pojan kanssa ja yhdessä käydään päivää läpi.
      Ei kai kukaan ehdi joka tunnilta merkintöjä laittamaan, vaikka olis kyllä mielenkiintoista nähdä miten eri opettajien kanssa sujuu opiskelut.
      Kiitos kommentistasi ja aurinkoista viikonloppua sinulle Jenna.

      Poista
  40. Voi tätä maailmaa. Itse olen lapseton mies (!) ja silti tuntuu, että olen ammattilaisia parempi kasvattaja ja ihmistuntija :( Valmennan nuoria ja teinejä jalkapallossa ja vuosi vuodelta opin enemmän ja enemmän ottamaan huomioon erilaisia ihmisiä. Ne vilkkaammat ja hiljaisemmat lapset ovat yhtä arvokkaita. Samoin ne taitavammat ja vähemmän taitavat. Parasta mun työssäni heidän kanssaan on nähdä kuinka itse olemalla positiivinen ja keskusteleva ja ymmärtäväinen nämä nuoretkin tykkäävät käydä treeneissä. Ja uskaltavat kysyä, kyseenalaistaakin joskus ja jopa kiusata koutsia välillä. Kolme hyvää helppoa vinkkiä: ole positiivinen, kysy paljon, hyväksy erilaisuus ja huonot hetket. Vai oliko siinä jo neljä?

    Jaksamisia kaikille, jotka opettajien kanssa painivat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä niin tykkään tuosta jalkapallosta harrastuksena. Meidän poika nauttii peleistä ja koska asia kiinnostaa, on siinä oikeasti hyvä (olen kuullut myös valkuilta). Tuolla nuo onnistumiset ovat nostaneetkin itsetuntoa hyvin.

      Poista
  41. Lappeenrannassa Lauritsalan yläasteen rehtorilta tuli viesti, ettei koulu halua wilman toimivan rikosrekisterinä (käytti samaa ilmaisua). Hymiöemojeita selityksineen lisättiin ja merkinnät ovat 95% positiivisia ja kannustavia. Negatiivista laitetaan vasta sitten kun asiaa ei saada yrityksistä huolimatta koulun sisällä ratkottua. Enää ei tarvi olla niskavillat pystyssä, kun puhelimeen kilahtaa viesti tuntimerkinnästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loistava päätös. Tällä postauksellani en halunnut missään nimessä pyyhkiä ongelmia maton alle. Tällainen viestintä mitä Lappeenrannassa nyt on, oli se mitä haen omalla viestilläni.
      Kiitos sinulle kommentistasi ja aurinkoista viikonloppua!

      Poista
  42. Wilma kaunis nimi jos ei ole koululaisen vanhempi. Miltäs tällainen wilma merkintä kuulostaa tiedoksi teillä on upea poika! Tänään koulussa tapahtuneet asiat on käsitelty, jos lapsenne on halukas keskustelkaa tarkemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaisi oikein hyvältä. Mielelläni kävisin selvittelemään, että mitä siellä koulussa on sitten tapahtunut.
      Kivaa perjantai-iltaa!

      Poista
  43. Onneks mun aikana ei ollut tuollaista, koska olin niinsanotusti opettajan koulukiusaama. :( Mollas koko luokan kuullen aina mun kuvistöitä ja esitelmiä.
    Mua kävi itkettää tää siun tarina. Ihan kauheaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kamalaa tuota sun tarinaa. Herran jumala sentään.
      Todella typerää käytöstä ja vielä aikuiselta :(

      Poista
    2. Aikuisena vasta kerroin vanhemmille miksi sinne kouluun oli niin paha mennä ja aina mahaan koski. :(
      En ollut ainoa. Myös pari muuta oppilasta oli open silmätikkuna meidän luokalla.

      Poista
  44. Se on aika sääli, miten lasten pitäisi nykyään kaikkien olla samanlaisia ja vähän erilaisille sitten tulee Wilmaan punaista viivaa. Meillä on mahtavan luova, vilkas ja oikeasti asioita hurjan nopeasti oppiva nuori mies, mutta kun se oppiminen ei tapahdu niistä koulukirjoista. Läksyt ovat aina tekemättä ja (koulu)kirjat lentävät ensimmäisenä nurkkaan, mutta annapas kiinnostava projekti niin käsistään taitava poika sekä suunnittelee, opettelee yksityiskohdat että vielä toteuttaa koko homman.
    Koulussa meillä on ollut onnella tosi ymmärtäväiset opettajat, jotka ovat myös nähneet pojan arvon ja läksyjen/kirjojen/muidenkin kouluasioiden unohtelua on yhteisymmärryksessä yritetty saada parantumaan, että pääsisi kunnialla eteenpäin. Vaikka Wilma aiheuttaakin äidille vähän pahaa mieltä, avoin dialogi on auttanut. Tiedän, että aina ei näin ole ja olen kiitollinen.
    Vuosi sitten menimme psykologien pakeille ihan tukea saadaksemme. Diagnoosi tuli (ADD) ja ihan hyviä keinojakin opastukseksi, sitten todettiin, että jollemme anna pojalle lääkkeitä niin tukitoimet loppuvat siihen. Nyt jatkamme siis omin voimin mahtavan nuoremme kanssa. Koulusta selvitään kyllä ilman aivoihin tungettavia kemikaalejakin JA jos selvitäänkin vähän huonommilla arvosanoilla, niin sitten pärjätään elämässä ilman niitä papereita. Onneksi nykyään on loppujen lopuksi paljon mahdollisuuksia.
    Tsemppiä! Minä uskon posiitivisen palautteen voimaan enkä elämäni aikana ole koskaan, sen paremmin töissä kuin muuallakaan, tavannut ihmistä, jolla ei olisi omia vahvuuksia, enkä yhtään sellaista, jolla ei olisi jotain heikkouksia. Me olemme vain kaikki erilaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lääkkeitä en minäkään haluaisi antaa meidän pojalle. Varmisti ne tehoaa joillekin, mutta minä en voi edes ajatella antavani niitä lapselleni.
      Me pärjätään myös omillamme, vaikka välillä onkin vähän vaikeaa. Meillähän ei kotona ole mitään ongelmia pojan kanssa.

      Poista
  45. nooh häiriökäyttäytyminen, häiriökäyttäyminen, häiriökäyttäytyminen, jouduin sanomaan opettajalle, kun tulee vilkkaasta ja iloisesta lapsesta niin paljon negatiivista, niin valitettavasti en ala kotona joka kerta asiaa ottamaan esille. En halua lapseni tuntevan, että olisi jotenkin epäkelpo. Kyse ei ole ilkeydestä, ei pahansuopuudesta, toinen on vaan iloinen pyörremyrsky ja pulputtaa menemään. Opettaja kuulemma näyttää ensin käsimerkkiä ja sitten jos ei ymmärrä olla hiljaa, tulee häiriökäyttäytyminen. Tämä metodi ei vaan ole sellainen josta minä tykkäisin. Lapseni on häirikkö merkintöjen perusteella, mutta oikeasti niin paljon muuta. Hyvä kun kirjoitit! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä. Mä rakastan lapsiani enemmän kuin mitään muuta. Muiden silmissä he eivät ole täydellisiä, mutta meille he ovat iso lahja, joiden tulevaisuuteen me panostamme.

      Poista
  46. Kiitos tästä postauksesta ja halaus ♥︎
    Meilläkin on Wilma käytössä ja mm. unohduksia ja myöhästymisiä sieltä saa lukea aika usein. Onneksi kuitenkin on myös positiivisia merkintöjä ja olen pistänyt merkille, että muutama tietty opettaja antaa positiivista palautetta mm. käyttäytymisestä tai edistymisestä siitä huolimatta, että koulun käynti on pojalla ollut raskasta. Tämä motivoi yllättävän paljonkin. Lapset oppivat niin eri tavalla ja koululaitos suosii vain niitä, jotka jaksavat lukea. Tsemppiä teille!
    Tämä oli niin hyvä postaus, että menenkin saman tien Wilmaan laittamaan kiitosviestejä tsemppaaville opettajille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Positiivisuus tehoaa meidänkin lapseen parhaiten. Hyvä idea tuo opettajien muistaminen.

      Poista
  47. Voi kyllä! Minulla on täysin samanlainen kokemus wilma-viestinnästä. Ekaluokkalaiseni on fiksu, reipas, impulsiivinen, vilkaskin. Vähintään kerran viikossa saimme negatiivista palautetta hänestä Wilman kautta. Milloin hän oli potkaista palloa sisällä, milloin tarttunut toista oppilasta jalasta, unohtanut kynän kotiin tai läksyt tekemättä. Opettaja kutsui kaksi kertaa koolle järeän tukikokouksen psykologeineen, kuraattoreineen ja erityisopettajineen (käytöshäiriöitä, oppimisvaikeuksia). Poika oli mukana ja opettaja käytti koko tunnin sopimattomasta käytöksestä puhumiseen (poika korvat punaisena). Pyydettäessäkään ei pystynyt sanomaan pojasta mitään positiivista ("On kyllä kehitystasollaan, MUTTA...").
    Me vanhemmat toivomme luokan vaihtoa. Se onnistuikin kuukauden jälkeen tokaluokalla. Kuraattori käynnit lopetettiin tarpeettomina ja opinnot sujuvat mallikkaasti. Nyt wilma-palaute on pelkästään positiivista ja mahdolliset pulmatilanteet hoidetaan koulussa (ennen joka pienestäkin asiasta toivottiin keskusteltavan vielä kotona). Entisen opettajan kanssa kemiat eivät kohdanneet lainkaan ja elo oli muuttunut varsinaiseksi tahojen taisteluksi.
    Luokanvaihto oli paras päätös, jonka koskaan olemme tehneet!
    Wilma-viestintä tosiaan riippuu TÄYSIN sen käyttäjästä. Se mahdollistaa paljon; positiivisen viestintäkanavan ja rikosrekisterin keräämisen.

    Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon, että tuo meidän poika kypsyisi kesän aikana ja aloittaisi tuon yläasteen ihan toisella asenteella. Te teitte hyvän ratkaisun kun vaihdoitte luokkaa, hienoa, että se toimi.
      Ihanaa viikonloppua ja tsemppiä viimeiseen kouluviikkoon teidän ihanalle lapselle!

      Poista
  48. Ihana kirjoitus Outi! Silmiin lensi kovasti roskia lukiessani 😢
    Meillä on saanut jo toisen kouluvuoden ajan "pelätä" Wilman viestejä kun niitä ropisee päivittäin ja useimmiten viesti ei ole kannustava vaan lannistava. Vanhempain vartissa kuuntelin vakavana kun opettaja kertoi pojan kuulumisia ja kun puolituntia oli kulunut en enää pystynyt pidättelemään itseäni vaan kysyin oliko poikamme tehnyt mitään oikein, olisiko joskus hyvä juhlia pieniä onnistumisia ja tuoda hyvin menneitä asioita esille? Voisiko tsempillä päästä pidemmälle kuin tiukalla kurilla? Keskustelun tuloksena oli käynnit kuraattorilla, koulupsykologin testit joista ilmeni oppimis vaikeus.
    Muutama viikko sitten sain opettajalta ensimmäisen positiivisen viestin, poika oli käyttäytynyt hyvin luokassa, saanut vaikeaksi osoittautuneen käsityön valmiiksi jäämällä vapaa-ehtoisesti toisen ryhmän käsityötunnille. Itkuhan siinä tuli ja illalla juhlimme hyvää päivää jäätelöllä 😃
    Positiivisella palautteella ja hyvällä tsempillä on käsittämätön voima ❤️

    Ihanaa kesää teijän perheelle!
    Ladataan auringosta voimaa ja energiaa seuraavaan kouluvuoteen ☀️

    -Ninnu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen positiivisen viestin ei tosiaan tarvitse olla iso, kun siitä jo tulee koko perheelle juhlan aihe.
      Ihanaa kesää myös teidän perheelle, jaksetaan vielä hei viikko!

      Poista
  49. Se todellakin on niin opettajasta kiinni. Meillä loppuu nyt kolmasluokka. 1.-2. Luokan opettaja oli ihana. Piutyui ongelmiin, mutta välittämisen ja kannustuksen kautta,ja muisti aina myös kehua. Joskus jopa soitti kun oli huomannut pojassa jotain hienoa :) Nyt 3.luokka lopuillaan, eri opettajan kanssa. Ja wilma täynnä negatiivista viestintää, enimmäkseen. Jos jotain positiiviseen viittaavaa, niin myös tuplasti negaa. Vielä toinen vuosi edessä saman opettajan kanssa. Hengitellä saa, sekä lapsi että äiti..

    Tsemppiä sinne, teidän poika on varmasti hieno yksilö haasteistaan riippumatta ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä halusin tuoda kirjoituksella julki tämän ongelman, josta niin moni puhuu, mutta ei julkisesti. Paljon on tullut palautetta, kovin moni on kanssani samaa mieltä, myös opettajat. En missään nimessä tullut tänne syyttelemään vain yhtä ihmistä, vaan koko toimimatonta systeemiä.

      Poista
  50. Itse lapsena vaikka olinki kuinka hyvä oppilas, niin sanoin vastaan ja kyseenalaistin, kun halusin tietää miksi se asia on niin kuin opettaja sen absoluuttisena totuutena esitti. Omasta mielestäni niin kuuluukin toimia, tutkia ja kyseenalaistaa ja kysyä lisää. Nykyään opettajan keskeyttämisestä saa Wilmaan häiriömerkinnän.
    Opettajan ei kuulu olla wilmamerkinnöillä uhkaava auktoriteetti
    , vaan lapsia elämään valmentava tukija, joka ansaitsee lapsilta kunnioitusta taidolla eikä uhkauksella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koulussa on muutenkin paljon asioita, joita pitäisi päivittää tälle vuosituhannelle.
      Peruskoulun jälkeen rakastin opiskelua itsekin enemmän, koska se oli juuri tuota pohdiskelua ja kyseenalaistamista.
      Kiitos kommentistasi ja aurinkoista viikonloppua sinulle <3

      Poista
  51. Ymmärrän oikein hyvin tuntemuksesi etkä todellakaan ole ainoa vanhempi, joka kokee Wilman olevan rikosrekisteri. Meille opettajille Wilma on äärettömän kätevä työväline. Se on helppo ja nopea, mitkä voi kylläkin aiheuttaa sen, että huomioita voi joskus tulla kirjattua vähän ajattelemattomastikin. Mutta kun kymmeneltä oppilaalta puuttuu kynä, niin eipä siinä ehdi ykistyiskohtaisesti kirjoitella muuten kuin lyhyesti.

    Yläkoulun opella on montakymmentä eri oppilasta, jopa toistasataa ja Wilmaan on erittäin hyvä kirjata huomioita, jotta ne eivät pääse unohtumaan. Meillähän on valtavasti kirjattavaa ja kolmiportaisen tuen järjestelmän tulemisen jälkeen osa työajasta on mennyt erinäisten lomakkeiden täyttelyyn.

    Jos Wilmaan kirjataan, että "opiskeluvälineet unohtuneet", niin sen tarkoitus ei ole syyllistää lasta tai vanhempia vaan yksinkertaisesti kirjata ylös tuo huomio.

    Minä laitan Wilmaan paljon plussia ja huomioin positiiviset jutut ja yritän kaivaa sen yhden hyvän asian, jos oppilas on esim. muuten koko tunnin säheltänyt. Tuossa on vaan se ongelma, että jos Wilma on täynnä plussia ja positiivisia kommentteja ja oppilaalle tuleekin arvosanaksi 6 tai 7, niin sitten vanhemmat hyökkivät naputtamaan, että olen arvioinut väärin. Että miten niin hyvin toiminut oppilas voi saada niin huonon numeron. Tuo on se syy, miksi minun on pakko jarrutella positiivisten asioiden kirjaamista! Kotitaloustunneilla on se hyvä puoli, että on kolmoistunnit ja voin yhdelle tunnille laittaa merkinnän vaikka sähläyksestä ja toiselle plussan huomioiden kera. Olen myös laittanut samaan ruutuun sekä myöhästymisen (ne on pakko kirjata aina) ja postiivisen huomion, koska oppilas viittasi ahkerasti. Oppilas oli aivan hämmästynyt, että miten voi muka laittaa noin, että onko edes laillista :)

    Minä uskon positiivisen palautteen voimaan ja saan aina työssäni nähdä, että se tekee ihmeitä!

    Nyt kun poikasi siirtty ylakouluun, niin Wilma-merkinnät eivät varmaankaan tule vähenemään, koska opettajia tulee enemmän ja jos esim. penaali on jäänyt kotiin, niin voi tulla viisikin huomiota samasta asiasta saman päivän aikana, koska jokainen ope laittaa siitä oman merkinnän. Olen joskus neuvonut vanhempia päästämään nuo pikkuhuomautukset toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, sillä kyse ei ole siitä, että lasta tai vanhempaa haluttaisiin lytätä vaan kyse on siitä, että monet asiat pitää vaan kirjata ylös.

    Toivon teille rentouttavaa kesää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meille ei onneksi tule juurikaan yhtään viestiä unohduksista, enkä niistä niin välittäisikään. En väitä, että wilma olisi vain huono asia. Tuntimerkinnät ovat asia erikseen, olen puhunut viesteistä täällä. Viestien kirjoittamiseen menee aikaa ja niitä kirjoittaessa olisi hyvä aina miettiä millä "muotilla" niitä viestejä kirjoittelee. En myöskään ole kieltänyt, etteikö poikani olisi viestejä ansainnut, vain se sävy minua häiritsee.
      Ihanaa, sinun oppilaillesi, että saavat kokea myös niitä positiivisia asioita kanssasi. Kiitos kommentistasi ja kivaa viikonloppua.

      Poista
  52. Jos silloin ku mä olin peruskoulus wilma olis ollut käytös niiku nykyään olis se ollut 1-6lk sitä että lapsesi ei ymmärtänyt tehtävää osanut tehdä oikein tehtävää ym ja äiti varmaan kirjoitanut opettajalle että läksy tekemätyä yritetty kyllä tehdä. Mulla siis keskivaikea kielenalueen lukihäiriö oon oppinut lukemaan pienluokassa 5-6lk kunnolla eikä mulla itel hajuu osat luokka asteita miten koulussa selvinnyt, ku en piän luokalla ole ollut ku 5-9lk... Mut oon tyytyväinen et wilmaa ei ollut saman laist negatiivist olis mulla ollut... Nyt ammattikoulussa voin todeta et se mitä saat wilmaa tulee mulle suuliset oon koulust läähtenyt perjantain kotiin itkien pariki kertaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikävää, että joudut kokemaan tuollaista vieläkin. Sinäkin tarvitsisit apua, et arvostelua. Toivottavasti sinulla on kavereita, äiti ja isä, joille voit kertoa asioista. Ikävistä asioista on myös hyvä päästää orti. Minuakin auttoi kun sain tuntojani tänne purkaa.
      Voimahalaus sinulle <3

      Poista
  53. Voi Outi - minä täällä itkeä pillitän. Monen monta halia sinulle, Leijonaemo <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Lady <3
      Haleja ei koskaan voi saadakaan liikaa.

      Poista
  54. On hyvä muistaa, että wilma on tarkotettu sekä huoltajille ja oppilaille tiedoksi että koululle ja opettajille iteelleem "päiväkirjaksi". Läksyjen ja unohdusten merkkaaminen on oppilaan oikeusturvan kannaltakin kannattavaa, jos myöhemmin tulee kysymyksiä esim arvosanoista. Tätä byrokratiaa meidän opettajien päivät ovat täynnä ja joka asiassa pitää pelätä rikkovansa lakia, joten älkää, huoltajat, vetäkö hernettä nenään. Eivät ne merkinnät ole tarkoitettu teille moitteeksi.

    Merkinnöissä tapahtuu joskus "kirjoitusvirheitä", eli tyhjä merkintä on vahinko. Saahan sille nauraa, kuten muillekin vahingolle. Myöhästymsten merkintä on open lakisääteinen velvollisuus, oli syynä bussista myöhästyminen, penaalin hakeminen tai mikä tahansa. Ei sitäkään tarvitse ottaa niin vakavasti. Jos vanhempi ei halua lapselleen myöhästymismerkinyää, hän voi laittaa opelle tiedon (esim lapun tai !!wilma-viestin!! , niin ope tietää, että asia on huoltajan tiedossa.

    Te tätä lukevat olette hyviä vanhempia. Kiitos teille! Muistakaa, että on suuri määrä myös niitä, jotka eivät välitä omista lapsistaan niinkuin lapsista pitäisi välittää —tarjota turvaa, läsnäoloa, ruokaa lämpöä. Selvinpäin. On myös niitä, jotka hemmottelevat lapsensa olemaan välittämättä muista ihmisistä. Nämä lapset tönivät, haukkuvat, kiusaavat ja varastavat koulussa ja kun opet laittavat wilmat merkintöjä, huoltajat(/vanhemmat) marssivat koululle haukkumaan ja haastamaan opettajia oikeuteen. Siksikin wilmaan merkitään niin paljon, koska vain sillä tavalla koululla on näyttöä ja kirjanpito kaikesta tapahtuneesta.

    Ikävintä sun, Outi, kokemuksissa on se, ettei sinun pojallesi ole annettu mahdollisuuksia tehdä asioita omalla tavallaan ja purkaa energiaansa ja turhautumistaan rakentavasti. Erittäin suuri syy on siinä, että koulujen henkilökunta on karsittu ihaninimiin ja kaikki koulun aikuiset venyvät yli sietokyvyn. Vaikka kuinka olisi kutsumusammatissaan, on aivan mahdotonta ehtiä joka oppilaan luo enää. Tämä on hirveää ja siitä tulee aivan älyttömän paha olo ja omatunto, vaikka kuinka tietää tekevänsä parhaansa ja vähän ylikin.

    Mutta vielä suurempi ja surullisempi pointti on kuitenkin opettajan suhtautuminen. Tosi moni meistä opeista on edelleen sen käsityksen vallassa, että opetusministeriä sitä, että ope puhui edessä ja oppilaan täytyy istua ja lukea valtaosa päivästä ja jollei siihen pysty, on häirikkö. Kuitenkin on enemmän ja enemmän opettajia, jotka ovat oppineet opettamaan toisin: Fyysisesti vilkkaammam voi laittaa purkamaan energiaansa eri tavoin. Sosiaalisesti levottomammat voivat esim auttaa muita ja tehdä asioita yhdessä. On monia tapoja.

    Vanhempana voitte myös jutella lapsen kanssa siitä, miten hän voisi koulussa tehdä jotain tällaista. Jos opettaja ei hoksaa näitä keinoja, voitte myös kohteliaasti ehdottaa. Viisas ope ottaa ja kuuntelee.

    Tietenkin kaiken edellytys on, että lapset osaavat peruskäytössäännöt, jotta ope voi luottaa, etteivät he kiusaa tai vahingoita muita. Kuten sanoin, on valitettavan paljon niitä, joillemkouluk täytyy yrittää opettaa nämä.

    Olisi niin hienoa, jos tämä vastakkainasettelu huoltajien ja koulun välillä vähenisi ja ymmärrettäisiin, että kummatkin yrittävät toimia lasten parhaaksi. Opettajan työnantajan niin raskasta ja huonosti palkattua, että sitä tekevän on pakko tykätä oppilaista, muuten ei jaksa (näitä tapauksia on ja he siirtyvät muihin töihin). Säästöt sekä järjetön byrokratia laittavat opet tosi ahtaalle ja he joutuvat edustamaan systeemiä ja toimimaan asiallisesti ja ammatillisesti niiden keskellä. (Esim, kysymyksissä "Ovatko muut oppilaat saaneet merkintöjä, ope ei voi kuin olla hiljaa, muuten hän rikkoisi lakia). Toivon teidän vanhempien (ja muiden yhtä rakkaiden huoltajien) muistavan sen.

    Kiitos teille ihanille vamhrmmille, kun jaksatte välittää lapsistanne! Se on tärkeintä maailmassa.

    Anteeksi kirjoitusvirheet. Välineenä vanha kännykkä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi ja opettajan näkökulmasta. En täällä voi avata koko poikani kouluaikaa, enkä sitä haluakaan tehdä. Poika on saanut tehdä tehtäviä suullisesti ja se on sujunut todella hyvin. Paikalta voi välillä nousta yms. nämä asiat ovat poikaa auttaneet. Tuo resurssien puute on suuri jokaisessa koulussa ja se on todella ikävää.
      On kiva, että teille opettajille wilma on toimiva työväline, niin sen kuuluukin olla. Teen itse myös kasvatustyötä ammatikseni ja se todella on huonosti palkattua ja työtä, mistä harvoin saa kiitosta.
      Viikko vielä jaksetaan ja sitten nautitaan lomasta. Se varmasti tulee tarpeeseen myös teille opettajille.

      Poista
  55. Hei Outi! Tuttu erityisopettaja oli jakanut tämän postauksesi ja satuin lukemaan sen ennen nukkumaanmenoa, ja niinhän siinä kävi, että kello oli melkein yksi, kun olin kahlannut myös kommentit läpi. Hyvä kirjoitus ja valitettavasti aiheesta!<3 Olen itse opettaja ja kahden pojan äiti. Tuossa jälkimmäisessä roolissa on tullut käytettyä samaa ilmaisua varsinkin nuoremman pojan kohdalla. Wilma muistutti jossain vaiheessa rikosrekisteriä. Taisin joskus suivaantua niin, että laitoin nuoremman lapsen koulun rehtorille viestiä, että lukekaapa Ben Furmanin opas wilma-viestintään. Sellainen on siis tehty opettajille!
    Tuo meidän nuorimmainen kun on sitä lajia, että olen todella saanut istua varsinkin 1.-2.-luokilla vieressä tuntitolkulla vahtimassa läksyjentekoa ja patistamassa. Minusta hänen ensimmäinen opettajansa oli esim. läksyjenannossa aivan järjetön, niitä oli yhdelle illalle todella usein sivutolkulla. Tavallaan niihin ei välttämättä kauan menisi, mutta jos homma tuntuu vastenmieliseltä saa läksyihin uhrattua koko illan. Tältä opettajalta tuli myös reissariin aina pitkät selostukset siitä, kuinka huonosti on taas käyttäydytty. Kolmosella sama antoi tunnin jälki-istuntoa, kun poika oli sanonut, että tuntuu, kuin olisin kännissä. Jep! Kysyinkin opettajalta, että miten rankaiset niitä, jotka oikeasti tekevät jotain väärin. En saanut kunnon vastausta. Nuoremmalla on opettajat vaihtuneet jatkuvasti ja linja on kyllä höllääntynyt myöhemmin. Yritän nykyään myös olla ottamatta itseeni sitä, jos lapseni on jättänyt kirjat kotiin tai unohtanut läksynsä. Poika kyllä varmasti löytää vielä paikkansa, mutta koulu ei ole hänen juttunsa. Valitettavasti.
    Opettajana käytän wilmaa itsekin ja merkkailen sinne esim. juuri unohduksia. Kerron kuitenkin vanhemmille, että ne ovat muistiinpanoja itseäni varten ja myöhemmin arviointia. Ettei sitten ihan mutulla heitellä numeroita ja rasteja. Sanon myös, että se ei ole rikosrekisteri, ja yritän ehtiä merkkailemaan myös positiivisia palautteita. Meille luokanopettajille ainakin on tupsahtanut viime vuosina todella paljon lisätöitä papereiden täyttämisen muodossa. Kolmiportainen tuki, josta tuolla edellä joku puhukin, on minusta päättäjien tapa pestä kätensä jatkuvasti niukkenevista resursseista. Paperilla siis selusta on turvattu, on tehty sitä, tätä ja tuota. Luokakoot ovat kuitenkin kasvamaan päin ja esim. pienryhmiä lakkautetaan...Ei hyvä!
    Omassa koulussani työpaikallani haluaisin uskoa, että kukaan meistä ei käytä wilmaa noin kuin kuvailet. Paras kontakti vanhempaan on suora: puhelu tai tapaaminen, ja niissä tilanteissa kuin se oikeasti on tarpeen. Vanhemmat ovat jo koulunsa käyneet, läksyt eivät ole vanhempien läksyjä. Tietysti on hirveän tärkeää, että koulu ja koti vetäisivät köyttä samaan suuntaan! Ehkäpä tämä tekstisi päätyy myös lapsesi opettajan luettavaksi ja hän oppii jotain. Ehkä hän ei ole osannut asettua viestin vastaanottajan rooliin. Olen mä muuten joskus availlut wilma-viestejä sellaisilta vanhemmiltakin, jotka tykkäsivät lähettää vain negatiivisia viestejä wilman kautta opettajalle!;)
    Mukavampia kouluvuosia ja lämmin halaus!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä olikin kiva kommentti, sai opettajan sekä äidin näkökulmaa asiaan. Meillä ongelmana on ollut kolmen ensimmäisen luokan opiskelu enemmän kuin nyt näiden muutaman viimeisen. Ei olla opetettu kunnolla perusasioita, joten on vaikeaa kahlata läpi niitä uusiakin. Olen luullut, että kaikissa aineissa voi tehdä oman hojksin lapselle, edetään sitä tahtia minkä lapsi oppii. Näin ei ole kuitenkaan käynyt. Tukea on yritetty vasta antaa neljännestä luokasta lähtien, sitä ennen vain syyteltiin joko lasta tai meitä vanhempia. Koululla tuntuu myös olevan pakonomainen tarve saada diagnoosia mahdollisimman monelle lapselle. Ei voida hyväksyä vanhempien esille tuomia ongelmia, eihän me vanhemmat mitään tiedetä :)
      Luokkakoko on myös ollut ongelma, ei tosin joka alueella. Sosiaalisia suhteita on syntynyt enemmän, mutta oppiminen siinä samalla on kyllä kärsinyt, ainakin meidän pojalla.
      Varmasti te opettajatkin saatte vaikka mitä viestejä wilmasta, en edes uskalla ajatella, että mitä kaikkea!

      Viikko vielä, jee!
      Ihanaa viikonloppua ja halaus myös sinne!

      Poista
  56. Hei Outi!

    Hyvä ja rohkea kirjoitus, kiitos. Olen opettaja ja kommentoin lyhyesti kaikkia lukijoita varten noista tuntimerkinnöistä, kun ne yleensä nostaa vanhemmissa ärtymystä. Olen aineenopettaja ja ryhmä vaihtuu siis joka tunti. Päivän aikana opetan joka päivä yli sataa oppilasta. Wilmahan toimii myös opettajan ainoana ja velvoittavana kirjanpitovälineenä. Kun merkitsen vaikka monisteen tai kirjan unohduksen, se toimii itselleni keinona seurata oppilaiden opiskelua ja erityisesti muutosta niissä. Silloin tiedän, milloin on syytä erityisesti kehua (hei, eka tunti muutamaan viikkoon kun olet tehnyt läksyn, hienoa!) tai huolestua (minkähän takia Kallella on ollut nyt yhtäkkiä paljon unohduksia, onkohan hänellä murheita?). Vastaavasti jos oppilaalta puuttuu penaali jatkuvasti, info kulkee myös kotiin ja sille voidaan tehdä jotain. Muiden opettajien tekemät merkinnät eivät näy oman ryhmäni tilastossa ja siksi on tärkeää, että jokainen tekee erikseen merkinnän omalta tunniltaan, jotta pystyy seuraamaan oppilaan tilanteen kehitystä. Vanhempaa varmasti turhauttaa nähdä 5 peräkkäisen tunnin samaa merkintää, mutta ehkä helpottaa kun ymmärtää mistä se johtuu. On nyös hyvä nähdä, että merkintöjä tulee usealta opettajalta - aika ajoin joillakin herää epäilys oman lapsen joutumisesta tietyn opettajan silmätikuksi. (Sellaista en ole kyllä itse onneksi havainnut.) Nykyäänhän tuöskentely arvioidaan osana oppiaineen arvosanaa, kun huolellisuuden arvosanaa ei enää merkitä todistukseen. Siksikin opettajan on tärkeä tietää, näkyykö oppilaalla erityistä skarppaamista tai leväperäisyyttä tiettyjen oppiaineiden suhteen.

    Rentouttavaa ja Wilma-vapaata kesää kaikille vanhemmille ja opettajille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten olen sanonut tuolla aiemmissa kommenteissani, on tuntimerkinnät aivan eri asia kuin wilman viestit. Olen myös onnellinen teidän opettajien puolesta, että olette saaneet työvälineen, joka helpottaa teidän työtänne, varsinkin arvioita antaessanne. Olen vain puhunut viestien sävystä ja siitä, että miten mikäkin asia olisi hyvä tuoda julki.
      Kiitos kommentistasi, on kiva saada tähän juttuun myös opettajien näkökulma asiaan.
      Rentouttavaa kesää myös sinulle!

      Poista
  57. Tämä onkin herättänyt todellisen kommenttivyöryn. Huomaa, että et ole yksin asian kanssa. Minun on vaikea kommentoida, kun en tunne systeemiä. Onneksi omaan aikaan ei sellaista ollut. Oli vain poissaolovihko. En tiedä, kieliikö tämä siitä, että kun kouluissa haetaan säästöjä ja ryhmäkoot kasvavat, pyritään osa asioista tekemään sähköisesti. Lopputulos on tämä. Ehkä tämä on myös asia, josta pitäisi käydä laajemmin yhteiskunnassa keskustelua. Sen verta paljon aiheuttaa mielipahaa ja keskusteluja. Pitääpä pyytää Aleksin, tulevan opettajan lukemaan tämä. Antaa varmasti ajattelun aihetta. Joka tapauksessa ihanaa viikonloppua ja pian se loma ja wilma-vapaus hetkeksi koettaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pari kuukautta lomaa wilmasta tekee kyllä hyvää koko perheelle. Sano myös Aleksille, että en tässä puhu tuntimerkinnöistä, ne ovat ihan ok. Puhun tässä wilmaan kirjoitettavista viesteistä ja siitä millä sävyllä ne kirjoitetaan.
      Ihanaa viikonloppua teille kummallekin <3

      Poista
    2. Kiitos Outi tärkeän aiheen esille ottamisesta! Tässä kommenttiketjussa on tullut selkeästi esiin Wilman käytön ongelma. Vastakkainasettelu syntyy, kun ohjelma toimii opettajille dokumentointina ja sisältöön kirjataan enimmäkseen negatiiviset asiat. Sama ohjelma toimii kuitenkin kotiinpäin viestintuojana. Kaksoisrooli ei toimi ja ohjelma ei sisällä minkäänlaisia vuorovaikutustaitoja. Ihmiset toimivat käyttäjinä, mutta teknologia vie. On selvää, että negatiivisuus ei ruoki mitään hyvää vaan päinvastoin.
      Opettajien tavoissa käyttää Wilmaa on kuitenkin suuret erot. Itse useamman lapsen äitinä olen asioinut Wilmassa sen koko olemassaolon ajan. Tosin nykyisin käytän heikosti ohjelmaa, asiointi tapahtuu paljolti tekstiviestein.
      Parempaa tulosta on syntynyt niiden opettajien kanssa, jotka eivät vain ja ainoastaan kerää negatiivista materiaalia. Se kertoo valitettavasti myös itse kirjoittajasta. Kuten näissäkin kommenteissa on tullut esiin, sama lapsi on saanut erilaista palautetta eri opettajilta ja lapsen toimiminen eri opettajien kanssa eroaa olennaisesti.
      Peruskoulu pahimmillaan vaikuttaa kankealta tasapäistämiseltä ja kyvyttömältä ratkaisukeskeiseen toimintaan. Parhaimmillaan se taas antaa avaimet oppimiseen ja hyvään positiiviseen työskentelyyn ja vuorovaikutukseen.

      Kun virheitä sattuu, on hyvin paljon taidoista kiinni kuinka asia hoidetaan/ratkaistaan.
      On myöskin koulukohtaisia eroja ja joku yllä kirjoitti Lappeenrannan positiivisesta esimerkistä.
      Aihetta sivuten löytyisi paljonkin keskusteltavaa, mutta tämä nyt puhtaasti Wilmasta ja meistä sen käyttäjistä.

      Tsemppiä tulevaan! Yläkoulu voi olla myös positiivinen muutos. Jos vanha opettaja tai jopa koulu on ollut ongelmakeskeinen, voi uuteen kouluun siirtyessä päästä parempaan ympäristöön. Toivotaan parasta!

      T. Instakamusi Katri

      Poista
    3. Toivoa on ja halua edelleen auttaa meidän lasta. Toivon todella, että uudessa koulussa aloitus olisi myös puhtaasti uusi alku meidän pojalle. Toivon, että hän rauhoittuisi ja toivon, että hänestä ei ole luotu valmista kuvaa uudessa koulussa. Oikeasti hän on ihan hyvä tyyppi :)
      Kiitos Katri kommentistasi!

      Poista
  58. Täällä toinen äiti, joka tekee toisen päivätyön kotona. Opettaen vaikeasta lukivaikeudesta kärsivää lasta. Lapseni on huipputyyppi ja todella taitava käsistään, vaikka lukuaineet tuottavatkin töitä, töitä ja töitä.
    Mutta, tuohon Wilmaan. Olen kuullut samaa komnenttia usealta vanhemmalta, rikosrekisteri. Itse emme ole joutuneet tuohon porukkaan. Ja, se on vain ja ainoastaan opettajasta kiinni. Niin kuin kirjoititkin. Asian kun voi niin monellatavalla ilmaista.
    Tsemppiä teille molemmille, toivotaan että syksy tuo uudet tuulet!
    Aurinkoista viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tästä työvuorosta, oman työn jälkeen, saa palkaksi aitoa rakkautta ja haleja. Ei tätä muuten jaksaisi.
      Aurinkoista viikonloppua ja ihanaa tulevaa lomaa <3

      Poista
  59. Nyt on menossa toinen vuosikymmen erityisopettajana. Minä olen siitä "idiootti" että minä en turhan usein sano, mutta kun annan palautetta, se on aiheesta. Jos on kunnolla töpeksitty, se tulee vanhempien tietoon ja jos on mennyt hyvin, sekin tulee vanhempien tietoon. Olen vielä siitä "vanhanaikainen", että välillä soitan puhelimella kehuakseni oppilasta. Ongelma vain on, ettei ole kerta eikä kaksi, kun olen soittanut kehuakseni, vanhempi kysyy, että "oliko sulla oikeeta asiaakin, että onko joku ongelma, ellei, ni mitä sä tänne soitat..".. öö kehuin juuri lastasi. Tai toinen prototyyppivastaus on että vartin puhelun jälkeen vanhempi kysyy "Kuka siellä puhelimessa oikein on? Ai se olet sinä" (ei hyvään sävyyn) ...mikä ongelma, olen lapsesi ope, ihan oikea ope vaikken luokanope olekaan ja joka kehui juuri lastasi. Toki valtaosa vanhemmista on iloisia kehuista, mutta yllättävän moni ei niitä sulata lainkaan, mikä minua yllättää suunnattomasti joka kerta. Kieltämättä tuonlainen palaute saa tarttumaan mielummin wilmaan, jolloin on paljon helpompi tulla väärinymmärretyksi. Niin opettajia kuin vanhempia on moneksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan kamalaa tuollainen käytös. Itse varmaan itkisin, jos joku vaivautuisi soittamaan ja kehumaan lastani,. Joutuisi onnen nyyhkytystä kuuntelemaan. Ihana opettaja olet varmasti <3

      Poista
  60. Viisikymmentä vuotta sitten opettaja seisoi pulpettini vieressä ja sanoi kovalla äänellä, TÄMÄ LAPSI EI OPI MITÄÄN. Opin kyllä tuskan kautta lukemaan ja kirjoittamaan mutta ulkoa en oppinut oikeastaan mitään. Ihmisten nimet ja puhelin numerot olivat vaikein pala. Kunnes nyt viisikymmentä vuotta myöhemmin yllättäen opin asioita ulkoa monia puhelin numeroita ja erilaisia salasanoja ja lukematon määrä erilaisia koodeja suureksi hämmästyksekseni. Myös nimet jää mieleeni.
    Olisikohan syy niinkin yksinkertainen kun olen jättänyt ruokavaliostani pois maidon, sokerin, gluteenin täysin ja D vitamiinia syön kesät,talvet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kuullut, että ruokavaliolla on suuri vaikutus näissä asioissa. Meillä syödään ravintolisiä ja pojalla vielä omega kolmosta. Kiitos kommentistasi ja ihanaa lauantai-iltaa!

      Poista
  61. Joo.. meillä oli tuollaista kun nuorin poikani oli pienryhmäpäiväkodissa missä lapsia 1-5v, poikani oli 2v. Aina mietin hakiessa etgä mitähän siellä tänään on tapahtunut ja mitähän poikani on taas tehnyt. Yleensä hän kiroili (mikä oli tietenkin meidän vika) ja siihen oli nolla toleranssi. Mutta tällä poikani yritti hakea itselleen huomiota. Kun siirsimme hänet toiseen päiväkotiin, missä on oman ikäisten ryhmä, niin kiroilua ei ole juurikaan, hän saa aikuiselta tarvitsemansa huomion ja syliä. Sitä hän tarvitsee paljon, mutta sitä ei ilmeisesti ollut tarjolla aiemmassa paikassa. Koitin antaa palautetta hoitajien esimiehelle mutta hän ei ottanut palautetta vastaan. Sanoi vain että "ei hoitajia voi syyttää, he ovat tehneet parhaansa mutta heitä oli niin vähän". Totta, niin vähän että poikani oli kerrankin roikkunut ikkunasta 3m korkeudella puoliksi ulos kun mummo oli mennyt hakemaan. Että on tällaista huonoa kokemusta jo ennen koulua.. katsotaan kuinka meidän vilkas poika sitten pärjää ja millaisen vastaanoton saa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on monta asiaa joita meidän vanhempienkin pitää huomioida. Ottaa tarjottua apu vastaan, toivoa, että ne aikuiset, jotka lapsen kanssa ovat, tekisivät työtä sydämellä. Minusta ei aina voi vedota siihen, että ei ole resursseja, toki se vaikuttaa, mutta ammattilaisten pitäisi silti pystyä hoitamaan työnsä.
      En minäkään voi sanoa vanhemmille, että nyt kuule meistä hoitajista yksi on poissa, joten meillä ei ole resursseja hoitaa teidän lastanne.

      Poista
  62. Onneksi ei omanan kouluaikana ollut tuollaista Wilmaa tai Helmeä olemassa. Luulenpa, että järjestelmään kirjoittaminen on niin paljon helpompaa kun vanhemmille kasvokkain puhuminen, että sinne tulee sitten laitettua asioita "tarkemmin miettimättä". Sitä paitsi kirjoitetusta viestistä puuttuu aina ilmeet ja eleet sekä läsnäolo.

    Tsemppiä Outi! Toivotaan, että tilanne muuttumaan siten, että nuo ikävät viestit vähenevät ja tulee enemmän tietoa onnistumisista <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivossa on hyvä elää :D
      Innoissaan poika on ainakin vaihtamassa yläkouluun, toivottavasti innostus näkyy myös parempana käytöksenä koulussa.
      Ihanaa sunnuntaita Marjo <3

      Poista
  63. Toimin onnekseni ohjaajana erityislasten parissa sekä integroituna myös muutamilla perusopetuksen tunneilla päivittäin. Koen, että aiemman pidemmän työkokemuksen kautta perusopetuksen puolella, kun peilaan tämän hetkiseen työhön erityiskoulussa, suhtautuminen oppilaisiin eroaa kuin yöllä ja päivällä.

    Erityisopetuksen puolella kun on aikuisia tukena ja silmäpareina enemmän, pienetkin onnistumiset ja edistykset on helpompi huomioida ja antaa välitöntä palautetta sekä oppilaille että kotiin, eikä sen antaminen aina kaadu pelkästään opettajan vastuulle hektisessä koulumaailmassa.

    Perusopetuksen puolella monasti tosin taustoja ei ehditä/haluta miettiä ennen sitä wilma merkintää ja kun opettaja on yleisesti yksin luokassa sen 20+ oppilaan kanssa, jäävät useasti ne pienetkin onnistumiset ja selvittelyt väliin ja Wilman menee viestejä ihan vain sen pohjalta, miten opettaja on asian sillä hetkellä havainnoinut nopeasti.

    Löytyy myös niitä motivoituneita ja alaansa vihkiytyneitä opettajia, jotka käyttävät aikaansa ja samalla oppitunneistakin ison osan, asioiden selvittelyyn ja oppilaiden kanssa läpikäymiseen keskustellen jopa koko luokan kanssa, joka mielestäni on hyvä asia, mutta usein tästä kärsii sitten oppiaineet, joihin käytettävä aika vähenee jo muutenkin tiukalle vedetyistä tuntiraameista.

    Mielestäni uusien opettajien sekä opettajien täydennyskoulutuksissa voisi olla ihan oma koulutus, jossa käytäisiin wilma läpi sekä sen merkinnän vaikutuksia opetustyössä.

    Joka tapauksessa, koen että perusopetuksenkin puolella luokissa toimivista ohjaajista olisikin suuri apu juuri tälläiseenkin havainnointiin opettajan työparina ja asioiden selvittelyyn. Koen että varsinkin eka ja toka luokalla pitäisi opettajan tukena olla toinen aikuinen, jotta kaikki lapset saisivat yhtäläiset mahdollisuudet opetella ja oppia taitoja, joita tarvitaan ylemmille luokille siirryttäessä ja niitä wilmamerkintöjäkin tulisi positiivisessa mielessä koteihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielestäni olen saanut joskus palautetta myös avustajilta ja se onki ollut kivaa, he ovat tehneet yhdessä hommia lapseni kanssa ja nähneet jotain, mistä halusivat kotiin kertoa. Olet aivan oikeassa. Mitä enemmän silmäpareja ja apukäsiä on luokkaan mahdollista saada, sitä paremmin homma toimisi.
      Kiitos sinulle kommentistasi!

      Poista
  64. Täälläkin jo odotetaan parin kuukauden wilmalomaa... Meillä likalla alkoi reilu vuosi sitten sellainen hullu vuosi, että oksat pois. Tänä keväänä selkä on alkanut kasvaa sänkyyn kiinni öisin, ja aamutuntien kohdalla wilmassa komeilee punaisia palkkeja, joita sitten selvitellään ja korvaillaan tavalla kuin toisellakin. Mitään oppimisvaikeuksia meillä ei sinänsä ole, mutta kun ei vaan tunnu nyt mikään kiinnostavan. Koulussa kyllä pysyy, kun sinne ensin jaksaa raahautua.

    Mutta täytyy sanoa, että tytön koulussa opettaja panostavat myös positiivisiin merkintöihin. On ihanaa lukea sieltä punaisten palkkien välistä myös sellaisia pieniä lauseita, joissa kehutaan kun on joskus ollut aktiivinen tunnilla, tai saanut hyvän arvion äidinkielen tunnilla vapaamuotoisesta kirjoitelmasta. Ne piristävät kummasti, vaikka tällä hetkellä tuntuukin, että sitä negatiivista sinne tulee ihan pakosti enemmän. Jospa ensi syksynä niitä negatiivisia viestejäkin tulisi jo vähemmän, kun neidillä ikä tuo toivottavasti myös viisautta ja motivaatiota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä tässä meilläkin toivotaan, järkeä lapsen päähän ja rauhoittumista.
      Toivottavasti teilläkin loma tekee tehtävänsä.
      Ihanan aurinkoista sunnuntaita Meemu!

      Poista
  65. Hyvä kirjoitus, ja ihan mahtavaa keskustelua. Kiitos Outi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikeaa oli tästä aiheesta kirjoittaa, niin ettei loukkaisi ketään. Näköjään aiheesta oli kuitenkin hyvä puhua.

      Poista
  66. Luin postauksesi vasta nyt. Minulla oli yli vilkas poika koulussa, koko yhdeksän vuotta. Meille ei tullut vain wilma viestejä vaan opettaja soitti joka ilta kotiin. Mutta mitä sanot, kun kotona on kiltti poika ja koulussa ei. Jos tuo meidän poika halusi hän sai kokeesta kympin pelkästään kuuntelemalla, mutta kun hän ei kuunnellut, vaan häiritsi. No, yhdeksän vuotta meni läpi, jos joku kysyy monestikko itkin, niin monesti. Mutta entä nyt. Meillä on 23 vuotias nuorimies, josta olen erittäin ylpeä. Hän valmistui juuri kemian teollisuuden prosessi hoitajaksi (en oo varma menikö tuo ihan oikein) ja sai melkein täydet numerot todistukseen. Hän on rauhoittunut paljon, on vilkas, muttei tee enää mitään mitä ei saa. Niin että Outi usko sinulla ja pojallasi on vielä hyvä tulevaisuus edessä, usko niin, niin jaksat. Sitäpaitsi ysin jälkeen se Wilma loppuu ja ne pahaa mieltä tuottavat hetket sinulle ja pojallesi. Ja kun ne loppuu, poikasikin muuttuu, kyllä hänestäkin varmasti tuntuu tosi pahalta ne viestit. Muista että poikasi on jo nyt hyvä siinä liikunnassa, kyllä niitä tulee lisää. Jos olisit nyt tässä halaisin sinua. T. Piia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle kannustavasta viestistäsi <3 Koulupäivät käyvät vähiin ja poika piristyy silmissä <3
      Ihanaa viikkoa ja haleja myös sinulle!

      Poista
  67. Täällä toinen ei niin hyvä ystävä Wilman kanssa. Aina hirvittää mennä 12v pojan Wilmaan kun siellä pursuaa melkein pelkkää negaa joka viestissä. Poikani on tuplannut kakkosen ja kärsinyt nuorempana ylivilkkaudesta. Jo päiväkodista asti on ollut ongelmia ja huonoa omaatuntoa tunnen vieläkin kaikesta palautteesta...Nyt on meno koulussa ja elämässä rauhoittunut mutta huonoja numeroita tulee kun ei poikaa kovasti jaksa koulu kiinnostaa...Edessä sama ensi vuonna ja 7v poikani meneekin erityisluokalle oppimisvaikeuksia sun muiden asioiden takia. Saa nähdä millaista taistelua tulee taas olemaan...Jaksamista sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaksamista sinnekin. Pitää vaan toivoa, että ikä toisi järkeä pojille ja että kaikki heistä saisi välillä niitä positiivisiakin viestejä. Mieti miltä tuntuisi saada pikaviesti, jossa olisi vain kehuttu sun lasta? Varmasti upea fiilis!

      Poista
  68. Erittäin hyvä kirjoitus! Vanhempien on tärkeä saada tietoa siitä, miten koulussa menee. Joka ikinen lapsi oppii uutta, onnistuu ja tekee hyviä asioita joka ikinen päivä. Vanhemmilla olisi oikeus kuulla myös niistä, opettajien velvollisuus on antaa mahdollisuus onnistua ja huomata hyvät hetket huonojen välissä. Negatiivisuutta ruokkimalla tässä työssä joutuu tosi vaikeuksiin. T. Teinien ope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Tykkää kun saan opettajienkin näkökulmaa tähän wilma-viestintään. Wilmassa on varmasti paljon hyvää, mutta helposti myös sitä "pahaa".
      Ihanaa kesälomaa sinulle, loma tulee tarpeeseen itse kullekin :)

      Poista
  69. Olen tipahtanut kärryiltä jo näissä asioissa kun lapseni aikaan ei wilmoja ollut. Tiedät kuitenkin että erityislapsen äiti olen ja siksipä sanon vain lyhyesti että asiaa puhut ja niin tuttua juttua paljolti.
    Voimia sinne teidän perheelle käydä läpi vielä niin monet vaikeat asiat opiskelujen parissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kolme vuotta yläastetta jäljellä. Ihan varmasti tulee vaikeaa, mutta toivottavasti ei ihan näin vaikeaa.

      Poista
  70. Olet monessa oikeassa, mutta kuulostaa siltä, ettet ota enää vastaan ja kotona käsittelyyn niitä tahallisia typeryyksiä, joita ei todellakaan saa sulattaa. Ethän open/Wilman vihoissasi unohda, että lapsesi todella voi käyttäytyä törkeästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En todellakaan pidä lastani minään herranterttuna. Kuten tekstissäni sanoin käyn kaikki viestit lapsen kanssa läpi.

      Poista
  71. Tervehdys opelta! Olen 4 lapsen äiti ja huomannut, että Wilman käyttäjiä on yht monta kuin on opettajiakin. Siis omien lasten kautta koettua. En ota huoltajana poikiemme merkinnöistä stressiä, koska suuret linjat ne olla pitää.

    Käytän TODELLA paljon Wilmaa POSITIIVISTEN asioiden kirjaamiseen. Noin 80% merkinnöistä on positiivisia. Ne 20 % on unohduksia, tekemättömiä läksyjä, joiden tekemistä minun epäkiitollinen tehtäväni on arvioida. Silti on vanhempia, jotka narisevat niistä ikävistä merkinnöistä. Unohtaen tyystin sen, että laitan PALJON positiivisia merkintöjä Wilmaan.

    On ihmisestä kiinni miten asioihin suhtautuu. Tyytymätön ihminen ei löydä mukavaa tuolia. Voimia meille kaikille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä voin käsi sydämellä vannoa, että olen jokaisesta pienestäkin positiivisesta palautteesta niin onnellinen, että joskus on ihan itku päässyt. Jutussani en myöskään sano, etteikö lapseni saisi välillä myös sitä positiivista palautetta, mutta kyllä sitä voisi nykyistä useammin saada, sitten vaikka jostain ihan jonninjoutavasta.
      Kivaa kesää sinulle!

      Poista
  72. Hei, täällä myös yksi läksynsä oppinut ope. Ennen olin kammottava opettaja. Annoin paljon läksyä, olin todella tiukka ja viestiä kotiin lähti jokaisesta narahduksesta.
    Sitten lukivaikeuksinen tyttäreni aloitti koulun ja tahkosin kaikki illat läksyjä itkevän/raivoavan lapsen kanssa.
    Heti perään aloitti ylivilkas poikani koulun ja ensimmäinen puhelinkeskustelu opettajan kanssa käytiin jo samalla viikolla.
    Omien lasteni kautta olen oppinut ymmärtämään mikä merkitys on positiivisella palautteella ja opettajan positiivisella asenteella.
    Lasteni kasvattamana, aloitin seuraavan luokan kiinnittäen erityistä huomiota oppilaitteni vahvuuksiin ja aloin laittaa heille hymynaamoja.
    Aikaa tähän positiiviseen palautteeseen kului päivässä n.10 minuuttia. Myös läksymäärän tiputin minimiin. Hämmästyttävää oli, miten paljon sain vanhemmilta kiittävää palautetta. Oppilaat tulivat mielissään kouluun ja aivan erilaisella motivaatiolla kuin edellinen luokkani.
    Kun tarvetta rakentavalle palautteelle ilmeni, kirjoitin joko pidemmän viestin tai soitin kotiin. Vanhemmat kiittivät myös tästä palautteesta, koska vanhemmilla ei ollut opettajaa kohtaan negatiivista asennetta. Ensimmäisestä kuukaudesta lähtien olin erittäin tyytyväinen tähän systeemiin. En enää ikinä luovu positiivisesta palautteesta.
    Toivoisin, että jokainen opettaja, joka ei luontaisesti näe kaikissa lapsissa jotakin hyvää, saisi itse lapsen, jolla on jokin oppimisvaikeus, ylivilkkaus tai vaikka koko autismin kirjo. Jokaisessa ihmisessä on jotakin hyvää ja jokainen on jossakin hyvä. Opettajan ja vanhemman tehtävä on yhdessä ruokkia sitä hyvää ja kasvattaa niissä osa-alueissa, joissa vielä parannusta kaivataan. Positiivisessa palautteessa ja yhteistyössä on uskomatonta voimaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapset opettavat niin paljon meille aikuisillekin jokainen päivä. Välillä on ihan hyvä herätellä itseään ja tajuta, miten paljon omallakin käytöksellä on vaikutusta lapsen käytökseen. Upeaa miten ajatuksesi ovat muuttuneet positiivisiksi omien lastesi myötä.
      Aurinkoista kesää sinulle ja perheellesi!

      Poista
  73. SUURKIITOS kirjoituksestasi!! Se tuntui liiankin omakohtaiselta ja tutulta. Meillä on vilkas, älykäs, hauska, rasittava ja ihana 16-vuotias poika, jolla on adhd-diagnoosi. Ensi lauantaina 4.6. tiedän kevätjuhlissa itkeväni ilosta ja helpotuksesta, kun nuorenmiehen peruskoulu päättyy. Koskaan enää en saa tätä lasta koskevia Wilma-viestejä siitä, mikä nytkin on mennyt vikaan, huonosti ja väärin. Joka ainoa viesti on käsitelty ja keskusteltu kotona ja rajat ovat selkeät. Opittavaa vaan tällä pojalla on paljon... Huomenna vien kouluun kukan ja kiitoskortin niille muutamalle harvalle opettajalle, jotka näinäkin vuosina jaksoivat nähdä pojassamme jotain hyvää. Olen heille siitä syvästi kiitollinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun poika ei tiedä, mutta minulla on hänelle yllätys lauantaiksi. Se on leikki oscar-patsas jonka kyltissä lukee winner! Todellinen voittaja hän onkin, vaikeuksista huolimatta pääsee siirtymään yläasteelle.
      Onnea teidän ihanalle vilpertille peruskoulun suorittamisesta ja ihanaa kesää koko teidän perheelle!

      Poista
  74. Wilman käyttö on täysin kiinni opettajasta ja/tai koulun kulttuurista. Olen itse luokanopettaja ja suurin osa kouluni (500 oppilasta) käyttää wilmaa samalla meiningillä: kehuja säännöllisesti niin pienistä kuin suuristakin asioista oppilaan henk.koht kykyjen/tason mukaan. Unohduksista, myöhästymisistä ym. tasapuolisesti merkintä tilanteen mukaan. Jos oppilas myöhästyy yhden kerran, lukukaudessa, ei merkintää ole syytä laittaa. Mutta jos lyijykynä puuttuu joka päivä, mainitsen asiasta ehdottomasti wilmassa, koska kynän puuttuminen ja lainaaminen häiritsee opiskelua.

    Isoissa asioissa otetaan yhteyttä pyhelimitse tai sovitaan tapaaminen.

    Joillekin oppilaille voisi pistää joka tunnista kehuja, mutta siihen ei aikani 28 oppilaan luokassa riitä. Suullisiä kehuja jaan oppilaille päivittäin.

    Omien lasteni opettajat (tähän asti kokemusta 6:sta) ovat myös käyttäneet wilmaa viisaasti. Sopivasti positiivisia merkintöjä ja negativiisia silloin, kun aihetta on ollut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikkihan on kiinni ihmisistä, siinä olet kyllä aivan oikeassa. Minusta on ollut hurjan mielenkiintoista lukea teidän opettajienkin kokemuksia wilmasta, se on avannut myös silmäni teidänkin työlle.
      Ihanaa tulevaa lomaa sinulle!

      Poista
  75. Onpa ollut mielenkiintoista lukea tätä Wilma-keskustelua. Se ei suoranaisesti koske minua, koska ulkosuomalaisena toimin ala-asteen opettajana Lähi-Idässä. Sinänsä keskustelu on ajankohtainen täälläkin, koska Suomi markkinoi voimakkaasti kouluosaamistaan täällä päin maailmaa. En tiedä, markkinoidaanko Wilmaakin osana pakettia. Jos niin on, varmasti on tarpeen järjestää perehdytyskoulutus sen käyttöön ja nimenomaan täällä positiivinen huomioiminen on erittäin tärkeää.
    Ehkä tuo positiivisen palautteen vähäisyys on osittain perisuomalainen piirre, mutta sitäkin voidaan tsempata kouluttamalla. Omassa koulussamme on käytössä reissuvihkot, joihin viikottain ja tarpeen mukaan ruksataan valmiisiin sarakkeisiin oppilaan käytös, tarkkaavaisuus, ym. Valitettavasti siihen ei ole luotu saraketta oppilaan henkilökohtaisista taidoista esim. "Kuinka huomioi toiset oppilaat", tai "ilmaisi piirtämällä luetun tarinan sisällön". Opettaja voi toki aina lisätä myönteisiä huomioita.On tärkeää oppia tuntemaan jokainen oppilas ( tietysti aineenopettajilla tämä on vaikeaa suuren oppilasmäärän kanssa). Jokaisessa ihmisessä on jotakin, joka ansaitsee tulla esille ja sitä kautta on ihan helppoa kehua tätä ihmistä.
    Tekisi mieli sanoa näille markkinaihmisille, että hoitakaahan ensin oppilaskeskeinen, yksilöllinen opetus kuntoon omilla kotikonnuilla, ennenkuin lähdette tätä konseptia muille myymään.
    Ihan selvästi Wilman käyttöä täytyy harjoitella. Onneksi lähdin Suomesta ennenkuin omat lapseni/minä jouduin kyseisen systeemin nappuloiksi. Vanhin poikani on aina kyseenalaistanut vallitsevia teorioita ja olisi varmaankin ollut Wilman mittapuun mukaan rasittava häirikkö. Onneksi hän kävi kansainvälistä koulua, jossa kriittinen ajattelu ja ongelmanratkaisu olivat keskeisiä teemoja tunneilla. Niitä luonnollisesti opittiin vilkkailla keskusteluilla ja paneeleilla. Hyvää oli myös se, että poikani sai olla aivan oma itsensä valtavine tiedonjanoineen.
    Anteeksi tämä hieman negatiivinen asenne suomalaiseen koulujärjestelmään yleensä. Itseltäni siitä on valitettavasti kielteisiä muistoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse nautin ala-asteesta kovasti sekä aikuisella iällä opiskelusta. Ala-asteella meillä oli aivan ihana opettaja Päivi, joka osasi hommansa niin hyvin. Yläasteella minua kiusattiin kovasti, niin kuin kauppaoppilaitoksessakin. Muistoksi on jäänyt lähinnä se, että vaikka sinua kiusataan, ei kenenkään tarvitse siihen puuttua. Tämä asia taitaa sentään nykyään toimia paremmin. Ainakin pojan koulussa on järjestetty ihan tunteja tästä aiheesta.
      Aikuisiällä opiskelin itselleni uuden ammatin ja opiskelu oli juuri tuollaista keskustelua ja väittelyä asioista, rakastin sitä.
      Kiitos kommentistasi, saatiin tänne vähän erilaista näkökulmaa asioihin.
      Ihanaa viikkoa!

      Poista
  76. Täällä on monessa viestissä mainittu, että kyse on eniten viestintätavasta, ei kanavasta (wilmasta). Poikasi opettajaksi/opettajiksi on näköjään ikävä kyllä sattunut huono viestijä. Virkamiehen on oltava viestinnässään asiallinen ja mieluusti myös kohtelias.

    Itse (aineenope) pyrin viestimään ikävät asiat vaikka seuraavasti: "Toivoisin, että liikuntavaatteet olisivat useammin mukana, että Matti voisi näyttää taitojaan ja aktiivisuuttaan." (Vaikka itseäni ärsyttäisi kuinka, että Matti tulee taas liikkatunnille farkuissa.

    Sanoit, että harmituksesi ei koske tuntimerkintöjä, vaan viestejä. Mielestäni ikävät isot asiat hoidetaan puhelimella tai tapaamisessa.

    Ja anonyymille Lähi-Idän opetajalle: Älä tuomitse nykykoulua omien muistojesi perusteella. Kysele ja tule tutustumaan. Nuoremman polven opettajissa tuskin löytyy persoonaa, joka ei antaisi oppilaan esittää kriittisiä kommentteja. Päin vastoin, minä ja kollegani itkemme ilosta, kun teinijoukosta löytyy teräviä, omilla aivoillaan ajatteleva nuoria. Ja teemme kaikkemme, jotta heillä olisi pohdittavaa, pureskeltavaa ja vastaanväitettävää! Huonoa käytöstä, jossa muita ei oteta huomioon, emme hyväksy, mutta muuten annamme kaikenlaistten persoonien loistaa luokissamme ja tunneillamme. Ja ne alakoulun opet, joita tunnen, ovat sydämellisiä lasten kannustajia. He tekevät parhaansa kaupunkimme isoissa alakoululuokissa (jopa 30 oppilasta!).

    Kaikkea hyvää kaikille lapsille, perheille ja opeille!

    VastaaPoista
  77. Juuri tuota tarkoitin, mistä nyt kirjoitit. On niin monta tyyliä kirjoittaa asioista. Sinun tyylisi tuntuu oikein toimivalta. Samahan se on minullakin päivähoidon puolella. Kyllä tekisi mieli kirjoittaa vaikka ja mitä infolappuihin, mutta en vain voi. Aina pitää miettiä tarkasti mitä kirjoittaa.
    Hyvää kesää myös sinulle!

    VastaaPoista
  78. Hei Outi,
    luin tekstiäsi ja ajattelin, että samaa mieltä tässä ollaan.. mutta sitten tulin noihin sinun esimerkkiviesteihisi, enkä ehkä enää ymmärtänytkään ihan pointtiasi.

    minä voisin kyllä opena kirjoittaa suunnilleen näin:


    " Tealle ei ruoka maistu. Olisi hyvä neuvolassa keskustella mahdollisuudesta käydä ravintoterapeutilla."

    Tuota ekaa lausetta laajentaisin kertomalla tarkemmin havainnnoistani, mutta muuten. Enkä minä ihan ymmärrä, mikä siinä menisi niin kovasti pieleen. Jos huoleni heräisi siitä, että Tea syö koulussa pelkästään makaronia ja näkkäriä, en lähtisi positiivisesti kehumaan hyvää syömistä makaronipäivinä ja jättäisi asiaa siihen..?

    Mainitsit ikävästä ja alentuvasta sävystä, mutta eikö esim. tuo viesti ole aika neutraalisti kirjoitettu? En tarkoita mitätöidä kokemustasi ja näen itsekin wilmaviestittelyssä monia ongelmia, mutta oliko näissä esimerkkiviesteissäsi jotain, mitä en ymmärrä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Tänään Maurilla tuli ensimmäisen kerran kakka pottaan, harjoituksia jatketaan."
      " Metsäretkellä Maija löysi muurahaisen ja kertoi siitä muille, onneksi kaikki eivät pelänneet muurahaisia."
      " Hieno päivä, lautasellinen ruokaa maistui pikkuiselle Tealle. Välipalalla ei jaksanutkaan enää leipää syödä. Taisi olla Tean lempiruokaa tarjolla."

      Tai sitten voisin ottaa koulun tyylin käyttöön.

      " Mauri ei neuvoista huolimatta ole saanut kakkaa tulemaan pottaan. Voisitteko keskustella Maurin kanssa asiasta."
      " Metsäretkellä Maija löysi muurahaisen ja pelotteli sillä muita lapsia. Lopulta takavarikoimme muurahaisen."
      " Tealle ei ruoka maistu. Olisi hyvä neuvolassa keskustella mahdollisuudesta käydä ravintoterapeutilla."

      Nämä kaikki ovat keksimiäni juttuja. En todellakaan laittaisi oikeita viestejä tänne blogiini, se olisi mielestäni väärin. Kyllä minäkin neuvon kääntymään esimerkiksi ravintoterapeutin puoleen, jos olen pidemmän aikaa huomannut, että lapsi ei syö kunnolla oikein mitään.
      Pointti oli, että en sinne terapeutille heti suosittelisi menemään yhden syömättömyyden jälkeen. Huono esimerkki selkeästi, mutta asia eron huomaa kuitenkin.

      Poista
  79. Oipas koskettava ja taitavasti kirjoitettu postaus! Mahtavaa, että kirjoitit, vaikka tuntuikin vaikealta. Olen aivan samaa mieltä kanssasi, että positiivinen palaute tekee ihmeitä, varsinkin kasvavan lapsen tai nuoren kohdalla. Negatiivinen sitä vastoin saa vaan aikaan kierteen, jossa itsetunto huononee, eikä tee mieli yrittää sitä vähääkään.

    Valmistuin kolme vuotta sitten opettajaksi ja kaksi ensimmäistä vuotta työskentelin yläasteella. Kiinnitin huomiota siihen, miten joistakin oppilaista huomasi, että he olivat kärsineet "häirikköoppilaan" maineesta koko kouluaikansa. Tuntui niin pahalta, että tällaisista oppilaista saatettiin puhua, että se ei kyllä koskaan opi käyttäytymään ja siltä on turha mitään odottaakaan. Itse halusin toimia päin vastoin. Halusin kannustaa näitäkin oppilaita ja antaa heille positiivista palautetta pienistäkin asioista. Halusin saada hymyn heidän huulilleen. Aikuisen antama rehellinen positiivinen kommentti saattaa nostaa nuoren itsetuntoa valtavasti ja se voi antaa voimaa vaikka läpi elämän. Näin halusin ja haluan uskoa. Ajattelin, että jos yksikin oppilas "pelastuu" niiden positiivisten huomioiden avulla, niin olen tehtäväni täyttänyt.

    Joskus tuntuu, että opettajana on kuin puun ja kuoren välissä. Kaikki pitäisi kirjata ylös, jotta olisi mustaa valkoisella, "jos jotain joskus tapahtuu" ja jotta pystytään näkemään oppilaan historia ja jotta opettaja on täyttänyt velvollisuutensa. Miten aiemmin sitten toimittiin? Eikö se riittäisi, että antaa oppilaalle mahdollisuuksia, ei kirjaa ihan kaikkea pientä kihausta ylös, vaan keskustelee ja jutustelee oppilaan kanssa ja motivoi pienillä jutuilla? Jos pitkällä aikavälillä motivoinnista huolimatta esimerkiksi tahallinen tunnilla häirintä jatkuu, niin siinä vaiheessa ottaisi vanhemmat mukaan keskusteluun. Eikö sekin ole opettajan velvollisuuden täyttämistä? Mielestäni kokonaisvaltainen vastuu oppilaasta ja oppilaan hyvinvoinnista on tärkeintä, ei se, kirjoittaako kaiken ylös.

    Muistan ensimmäiseltä syksyltäni, kuinka katsoin peiliin ja mietin, miten toimisin hankalan oppilaan kanssa. Mietin kolme viikkoa pääni puhki. Mietin päivällä, mietin yöllä ja mietin syyslomallakin. Ajattelin, että kyseinen oppilas on varmasti pohjimmiltaan hyvä ja taitava ihminen. Miksi hän provosoi opettajaa? Siksikö, että häntä taas moitittaisiin? Halusin katkaista tämän kierteen omalla kohdallani, vaikka se tuntui todella vaikealta. Päätin kuitenkin, että minun tehtäväni on muuttaa omaa toimintatapaani sellaiseksi, joka on juuri kyseiselle oppilaalle sopiva. Ei niin, että pakotan oppilaan muuttumaan. Sain ajatuksen: "Miten toimisin, jos kiltti oppilas tekisi samanlaisen tempauksen tunnilla? Sanoisinko, miksi sinä taas?! Vai ottaisinko osittain huumorilla ja kiinnittäisin huomion aivan muuhun?" Seuraavalla tunnilla tilanteen tullessa laskin kymmeneen ja ajattelin: "Entäs, jos hän olisi kiltti oppilas?". En moittinutkaan, vaan sanoinkin ystävälliseen sävyyn, mitä seuraavaksi tulisi tehdä. Kohta tuli toinen tilanne ja toimin samalla tavalla. Tapahtui ihme! Oppilas teki koko loppu tunnin todella hienosi kaikki, mitä tunnin aikana oli tarkoitus tehdä, toiminnallisen osuuden lisäksi myöskin vihkotehtävät, jotka olivat aiemmin oleet hänelle erittäin vastenmielisiä.

    Kyllä meidän ammattikasvattajina tulee mielestäni katsoa peiliin ja kehittää itseämme vaikka jokaisen oppilaan kohdalla erikseen. Se vaatii meiltä erittäin paljon, mutta mielestäni se on meidän työ. Ja miten palkitsevaa on se, kun pääsee vaikean tilanteen yli. Ei voisi olla parempaa kuin nähdä oppilaan itseluottamuksen kasvavan. Tämä on minun näkökulmani ja toivon, että mahdollisimman monen muunkin opettajan.

    Toivon, että pojallesi tulee yläasteella opettajat, jotka osaavat asettua oppilaan asemaan ja kannustaa oppilasta oikealla tavalla. Ensin on kuitenkin ansaitun kesäloman aika! Nauttikaa siitä vapaudesta täysin rinnoin! Ja täytyy kyllä sanoa, että olet aivan ihana äiti lapsillesi. Arvostan todella paljon! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi tätä sinun kommenttiasi, liikutuin lopussa! Itse teen töitä myös lasten kanssa, tosin päiväkoti ikäisten kanssa. Sielläkin jo huomaa, miten lapset peilaavat meidän hoitajien mielentiloja.
      Sinä kuulostat ihanalta opettajalta <3
      Oikein mukavaa tulevaa lomaa myös sinulle!

      Poista
    2. Oi, kiitos! <3 Toivon, että myös haastattelijat ajattelisivat noin ja ottaisivat minut ensi vuonna töihin :) Kilpailu on kova tälläkin alalla ja tuntuu, että pitäisi olla yli-ihminen kuudella sivuaineella ja monen vuoden työkokemuksella varustettua sekä uuteen OPSiin täydellisesti valmistautuneena. Itse pidän tärkeimpänä opettajan asennetta ja taitoa kohdata oppilaat, en niinkään sitä, miten hienoja opetusmenetelmiä osaa järjestää. Tottakai monipuolisuutta pitää olla, mutta kaikki lähtee mielestäni miellyttävän ilmapiirin luomisesta.

      Aivan varmasti jo pienistä lapsista huomaa sen, miten he reagoivat aikuisten toimintatapoihin. Sieltä asti ne kokemukset karttuvat ja he alkavat muodostaa minäkuvaa. Yritetään me aikuiset tukea heitä ja isompiakin lapsia hyvään suuntaan. :)

      Samoin sinä kuulostat ihanalta ja ajattelevaiselta kasvattajalta! <3

      Poista
  80. Hyvät ystävät
    Täällä Lähi-Idän ope vielä kerran. Palaan vielä eiliseen kommenttiini. Aluksi suurkiitos Outille hänen rohkeasta kirjoituksestaan ja kiitos myös vastauksestasi eiliseen kommenttiini. Minulla on ikäviä muistoja suomalaisesta koulujärjestelmästä yläasteelta ja omien lasteni myötä 12 vuoden takaa ala-asteelta. Varmasti koulu on kehittynyt paljon siitä myönteisempään suuntaan. Suomalaisella koulusysteemillähän on hyvä maine täälläkin päin maailmaa.
    Kun eilen luin Outin kirjoituksen ja 166 kommenttia omani lisäksi, hyvin monessa kommentissa puhuttiin Wilman viestityksen tavasta ja suuresta määrästä negatiivisia viestejä.Toinen voimakkaasti esille tullut asia oli oppimisvaikeuksista kärsivien oppilaiden kohdalla huono avun tarjoaminen. Olin aivan ällistynyt siitä, kuinka moni vanhempi kirjoitti opettaneensa lastaan/ lapsiaan kotona töiden jälkeen ja viikonloppuisin. Toki vanhempien tuki on tärkeää, mutta opettajana näkisin, että on ensijaisesti koulun tehtävä huomata ajoissa esim. lukemaanoppimisen tai matematiikan hahmottamisen vaikeuksista kärsivät oppilaat ja yhdessä kodin kanssa miettiä parhaat keinot auttaa ko.oppilaita. Onko todella näin, että nykypäivän suomalaisessa koulussa ei osata/haluta järjestää yksilöllistä opetusta sitä tarvitsevalle?
    Toivotan hyvää jatkoa suomalaiselle koululaitokselle sekä kaikille, jotka kommentoivat täällä.
    Kiitos Outi hienosta blogistasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle mahtavista kommenteistasi! Välillä tuntuu, että ei vaan pääse niistä negatiivista muistoista eroon, ei sitten millään. Minäkin tulen koko ikäni muistamaan koulukiusaamisen. Tiedätkö minkä tulen myös muistamaan? Tämän postauksen ja kaiken sen huomion mitä olen sitä kautta saanut. Olen niin onnellinen kannustavista, vertaistuellisista ja myös niistä kommenteista, joissa ei olla kanssani samaa mieltä.
      Ihanaa keskiviikkoa sinulle!

      Poista
  81. Luin postauksen jo aikaisemmin ja jäin miettimään, itse pari vuotta sitten peruskoulusta päässeenä muistan hyvin kaikki wilman kautta kotiin tulleet merkinnät ja viestit, hirveästi negatiivisia kommentteja itselläni ei ollut ja ne jotka tulivat olivat lähes aina samoilta opettajilta. Tottakai on kiinni opettajasta se, miten hän wilmaan kirjoittaa, mutta mielestäni se on kiinni myös oppilaasta ja hänen käytöksestään kyseisen opettajan tunnilla. Kaikki opettajat ovat erilaisia, ja siksi ainakin oma käytökseni muokkautui heidän mukaan, luultavasti tästä johtuen negatiiviset viestini olivat aina samoilta henkilöiltä; käyttäydyin heidän tunneillaan erilailla kuin muiden tunneilla. Toivon että saat lyhyestäkin selityksestäni kiinni, tarkoitus ei ole loukata olen nimittäin täysin samaa mieltä kanssasi siinä, että posiitivisella saa aikaan positiivista, haluan vain tuoda esiin uuden näkökannan ja omia ajatuksia. Tsempit teille tulevaan!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän kantasi ja kuten olen sanonut, ei lapseni omw mikään herran enkeli. Teistä kukaan ei kuitenkaan tiedä millaisia viestejä olemme saanut tai mitä muuten olemme perheenä kohdanneet koulun puolelta. Poikani on käynyt nyt koumua kuusi vuotta ja jos päällimmäisenä tunteena koko ajasta jää järjetön ketutus, on jotain mennyt pieleen.

      Poista
    2. Anteeksi kamalat kirjoitusvirheet. Ei onnistu kirjoittaminen kännykällä ilman lukulaseja :)

      Poista
    3. Todellakin on jotain mennyt pieleen jos koko pitkältä ajalta jää mieleen ketutus, olen aivan samaa mieltä! Totta on myös se, että minun varsinkin yläaste aikoina wilmaa käytettiin lähes pelkästään tuomaan esille negatiivista ja koska oppilas pystyy itse (ainakin on pystynyt) lukemaan kaikki merkinnät, ei niistä jää kiva fiilis.. Ymmärrän täysin kirjoituksesi ja olen samaa mieltä, pohdin siis vain omaa käyttäytymistäni ja siitä seuranneita merkintöjä.

      Poista
  82. Kiitos Outi tästä kirjoituksesta! Minä, erittäin mukavana ihmisenä, jaan tämän kummankin tytön koulujen rehtoreille ja opetustoimen johtajalle ;). Ehkä eivät ole osanneet ajatella kuinka wilmaa käytetään ja kuinka sitä olisi mahdollista käyttää. Piilottelen nimesi tästä vaikka tuskin olisi edes tarpeellista kun kaikkien luettavissa täällä. Niin komppaan tässä asiassa sinua <3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimeä ei tarvitse piilotella, en ole mitään salassa tehnyt :)
      Kiitos ihana sinä <3

      Poista
  83. Iso kiitos rohkeudesta kirjoittaa aiheesta joka varmaan hiertää aika monessa muussakin perheessä <3 Ehkä tämä postauksesi vie viestiä eteenpäin jotta voitaisiin kehittää palautteen antamista positiivisempaan(lue rakentavampaan) suuntaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan tämä postauksen saama huomio aivan huikeaa. Itse olen niin onnellinen lukiessani teidän kannustavia kommenttejanne ja olen onnellinen myös siitä, että olen saanut useamman yhteydenoton, joissa on kerrottu omia tarinoita kouluajoilta. Nämä tarinat luovat tunteen, että kyllä tuosta meidänkin vilpertistä ihan käyttökelpoinen mies saadaan aikaiseksi :)
      Ihanaa loppuviikkoa Maiccu <3

      Poista
  84. Vaikuttava postitus Outi. Tsemppiä sulle ja pojallesi toivon ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirkko, tsemppiä tarvitaan aina :)

      Poista
    2. Hei! Täälläkin yksi äiti, joka käy ala-astetta poikansa kanssa. Tässä parempi versio siitä, miten asiat voivat mennä:

      Hyvä poika

      Olipa kerran pieni poika, joka ei malttanut olla hetkeäkään aloillaan. Se syntyikin peppu edellä reilu kuukauden etuajassa. Tämän pienen ikiliikkujan äiti oli ihmeissään, kun lapsi kiipesi pöydille jo ennen vuoden ikää ja ehti joka ikiseen paikkaan tekemään tuhojaan, jos silmä vältti. Pieni poika oli niin liikettä ja elämää täynnä, ettei puhunutkaan kolmeen vuoteen mitään. Pienen pojan äiti saikin kuulla jatkuvasti ihmisiltä, ettei osaa kasvattaa lastaan tai lapsi on epänormaali. Pieni poika puolestaan kuuli ja näki, kuinka ihmiset hermostuivat hänen käytökseensä. Pienen pojan mummukin ajatteli usein ääneen, ettei lapsi voi olla normaali.

      Pieni poika ei oppinut esikoulussa istumaan paikallaan tai olemaan hiljaa. Siitä huomauteltiin hänelle aina. Pikkuihminen ymmärsi itsekin, että se on huono juttu. Pienen pojan äidin sydän oli särkyä, kun poika kysyi iltaisin: ”Olenko mä huono lapsi?”

      Ekaluokka alkoi ja pieni poika hukkasi avaimensa, vaatteensa, puhelimensa, reppunsa, kirjoitusvälineensä – ja välillä itsensäkin koulumatkalla. Pienen pojan äiti alkoi olla jo epätoivoinen. Myös pienen pojan jalkapallojoukkueen valmentaja oli turhautunut. Pieni poika istuikin jalkapalloharjoituksissa tämän tästä jäähypenkillä rauhoittumassa. Koululääkärikin halusi luokitella lapsen: ylivilkas. Lääkärin jälkeen pieni poika kysyi äidiltään: ”Olenko mä vääränlainen?”

      Koulussa pieni poika keksi ties mitä kolttosia, ei istunut hiljaa paikoillaan, ei meinannut oppia kirjoittamaan, eikä antanut työrauhaa muille oppilaille. Silti pienen pojan ope kehui pientä poikaa ja sen äitiä. Eikä ope mennyt karkuun, kuten monet muut, kun pieni poika halasi.

      Pieni poika alkoi uskoa itseensä. Kerran se tuli koulusta kotiin onnellisena ja sanoi äidilleen: ”Ope sanoi, että mä olen hyvä lapsi.”

      Sitten kävi niin, että kansallisbaletti vieraili koulussa ja pieni poika ihastui baletin musiikkiin ja liikkeeseen. Pieni poika huomasi, ettei baletissa tarvinnut olla hiljaa ja paikoillaan ollakseen hyvä. Pieni poika halusi pyrkiä kansallisbalettiin ja tulla isona amattitanssijaksi. Pienen pojan äitiä vähän epäilytti. Miten lapsi ikinä malttaisi keskittyä balettikoulussa, kun koulussakin oli niin vaikeaa. Pienenen pojan ope kuitenkin kannusti ja vakuutti, että poika pärjäisi siellä varmasti. Ope tiesi. Ope oli oikeassa.

      Aika on kulunut ja tarinan pieni poika osaa istua koulussa jo useimmiten hiljaa paikoillaan. Pieni poika opiskelee nyt kansallisbaletin neljännellä luokalla ja pyrkii kohti amattitanssijan unelmaansa. Hän on onnellinen.

      Nyt pieni poika tietää olevansa hyvä lapsi, koska ope sanoi niin. Ja hän pärjää, koska ope uskoi hänen pärjäävän.

      Poista
    3. Voi miten upea tarina ihanasta pojasta. Hän on selvästi oikein hyvä lapsi ja taitava siinä mistä pitää. Meidän pojan juttu on jalkapallo ja sinne mennään aina innolla. On myös meistä vanhemmista ihana nähdä se palo lapsen silmissä, kun jossakin on hyvä.
      Ihanaa viikonloppua <3

      Poista
  85. Aina kun on jotain "ei niin mukavaa" -kerrottavaa, pitäisi aloittaa ensin niistä positiivisista asioista. Näin minä ainakin teen työssäni. Eskarinopena ollessani juurikin wilmaa käyttäessäni AINA ensin kerroin niistä eteenpäin menemisistä ja sitten vasta ne "ei niin mukavat" kerrottavat.
    Itseä kauhistuttaa nämä hallituksen suunnittelemat ja tekemät leikkaukset varhaiskasvatukseen ja koulutukseen. Miten näin korkeasti koulutetut ihmiset eivät ymmärrä, että säästävät väärästä päästä??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päättäjiltä pjuttuu se arjen tieto asioista. Katsotaan vain papereita ei ihmisiä.

      Poista
  86. Meillä esikoinen jätti viimevuonna 9. luokan alkuunsa kesken. Ei vaan suostunut yksinkertaisesti enää menemään sinne. Yksi suurimpia syitä oli jatkuva Wilma pommitus jossa oikeastaan yhden ainoan opettajan jatkuva paheksunta sai näyttämään tilanteen siltä että poika on täysi häirikkö ja vaaraksi koko koululle.

    Palaverissa isolla joukolla Wilma heijastettiin valkokankaalle. Siellä oli kuulemma liikaa värejä. Takerruin asiaan ja ehdotin että katsotaampa vaikkapa yksi kerrallaan. Rehtori pahastui siitä mutta sain silti huomautettua että eräskin merkintä viitesanoin "LUKI KIRJAA TUNNILLA". Joo, luki väärää kirjaa mutta koulutehtävä sekin, eri aineeseen liittyen mutta silti.

    Okei, teki väärin joo. Mutta lapsi jota ei ole saanut kirjoja lukemaan, LUKI KIRJAA TUNNILLA, siitä tuli ruma vääränvärinen merkintä ja palaverissa piti tuijottaa niitä VÄREJÄ (edelleenkin nyt vuotta myöhemmin korvissa soi tämän rehtorin painotus VÄREJÄ!). Ja niiden VÄRIEN perusteella piti luoda mielikuva häiriintyneesti käyttäytyvästä teinistä. Joka luki kirjaa tunnilla...

    Poika jäi kotiin ja suoritti peruskoulun loppuun itsenäisesti. Hassua oli se, että Wilmaan oli ilmaantunut vielä vihreä merkintä sen jälkeen kun poika oli jo virallisesti siirtynyt toisenlaiseen suorittamiseen.

    Lyhyesti sanottuna en voi sietää sitä että vanhempi ei voi vaikuttaa mitenkään siihen mitä Wilmassa sanotaan. Jos vanhempi haluaa oikaista väärin ilmaistuja asioita (näistä löytyy todella räikeitä kokemuksia).

    KIITOS TÄSTÄ KIRJOITUKSESTA!!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle kun kerroit poikasi tarinan <3
      Niin monta vastaavaa kertomusta olen lukenut ja kuullut.
      Ihanaa kun poikasi sai turvallisesti suoritettua peruskoulun loppuun.

      Poista
  87. Luin kommentteja enkä yhtään ihmettele miksi lapsenne saa niitä merkintöjä. Suurin osa, blogaaja myös on näköjään täysin kyvytön kasvattaja, itsensä turvottanut tankero jolla kyllä riittää aikaa bloggaamiseen ja arjen kuvaamiseen ja selfieiden napsimiseen mutta itse kasvatukseen ei aika riitä ja sitten se on opettajien vika kun kertovat ettei koulu suju. Se helvetti mitä koulut käy läpi näiden tietokoneiden ja selfieiden huumassa olevien huomiota ja tervettä aikuista vailla olevien "aikuisten" takia on aivan sairasta ja tässä hyvä esimerkki siitä. Herätys pahvit, maa kutsuu!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos todella mieltä avartavasta kommentistasi. Sinulla unohtui laittaa nimesi tähän mukaan.
      Tää pahvi on hereillä tälläkin hetkellä ja itseasiassa omien lastensa kanssa.
      Kivaa viikkoa sinulle!

      Poista
  88. Kannattaa muuten käydä kirjastolta kysymässä celia-tunnukset ja sitä kautta äänikirjoja. Löytyy kuulemma myös oppikirjoja ja toiveitakin sinne saa esittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä olikin nykyisessä koulussa tästä paikasta puhetta ja ope lupasi katsella mitä heidän kirjoistaan sieltä löytyy. Kiitos vinkistä <3

      Poista
  89. Niin, sinä anonyymi (!!!) olet ilmeisesti mitä parhain lasten kasvattaja ja monen mitä onnistuneimman lapsen vanhmepi. Kysymys sinulle kuuluukin, että mikä oli sinun osuutesi tähän keskusteluun muu kuin tuoda julki se, että sinun mielipiteesi mukaan oltiin jälleen epäonnistuttu....Totaalinen epäonnistuminen, näiden tuhoon tuomittujen lasten ja nuorten kannalta... hah-hah ja vielä kerran...
    Et tuonut kommentissasi julki mitään, joka puoltaisi näkemyksiäsi tai kantaasi näihin nykyajan ongelmiin. Mikä on mielestäsi kyvykäs kasvattaja... ??? koska olet niin kärkäs siihen kommentoimaan. Se, että nykyaika ja tietokoneet ovat nuorille tuttuja, niin tuskin on tulevaisuuden ongelma ja se, mikä aiheuttaisi sairautta nykynuorissa. Päinvastoin, nykynuoret ovat sinut nykyteknologian kanssa... ja niin tulee ollakin, koska kaikki tulee menemään sen mukaan jatkossakin, kuten yo-kirjoituksetkin... Se, että nyky nuoriso on ajan hermolla ja vastaa siihen viestiin on pelkästään positiivista... Sellaista, johon moni vahnempi ei kykene vastaamaan tai edes ymmärtämään... Ja sinä olet jostain syystä tai toisesta ihminen, joka hakee negatiivista hyvästä ja ei ymmärrä sitä, minkä normaali ihminen ymmärtää selittelemättä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa tässä on se, että olen ammatissa, jossa minua kutsutaan ammattikasvattajaksi :D Voihan toki olla niin, että suutarin lapsilla ei ole kenkiä :D
      Nykytekniikkaa käytetään paljon kouluissa ja kännykkä on siihenkin oiva laite. Voit tunnilla hakea googlesta tietoa. Nuoret opettavat meitä vanhempiakin eri sovellusten käyttämisessä ja jopa siinä, miten saat otettua hyvännäköisen selfien.
      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
  90. Minusta tuntuu muutenkin, että koko lapsiperhe elämän seurataan kun big brotherissa! Olen toisesta maasta kotoisin, täällä olisi todella hyvää jos joku wilma tyylinen ohjelman olisi käytössä! Koska nuoret eivät kertoa numeroita ja poissa oloa ja lopussa on iso soppa ja on todella vaikeaa kun on mennyt niin myöhään korjaa asiaa. Suomessa on aivan loistavat syystemiä kuten neuvola, wilma ja mitä kaikki onkin. Mutta jotkut ovat liian innokkaita käyttäjää, koska heillä on valtaa! Koulukäyntiavustajaksi valmistuin 2v sitten ja en kyllä voi ymmärrä miksi jos joku lapsi on erilainen kun muut pitää ainaa kirjoitaa samat paskat uudelleen. Päinvastoin luulisin että järkevä ihminen muutaman kerran jälkeen lopettaisi tai löysyisi jotain muuta sanottavaa!
    Ja tuli mieleen, kun

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä totta. Sitten kun joutuu siihen negatiivisuuden kierteeseen, niin lapsi alkaa itsekin uskoa siihen, että hän ei omana itsenään kelpaa.
      Minusta on hyvä, että asioista kerrotaan, mutta tyylejä on monenlaisia.

      Poista
  91. IIRIKSESSA itäkeskuksellä. Sieltä voit tilata äänikirjoja pojallesi jos hänellä olisi helpompaa opiskella. \./

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai Itiksessäkin on tällainen paikka. Kiitos vinkistä ja kivaa päivää sinulle <3

      Poista
  92. Minulla on wilmasta vain hyviä kokemuksia, tosin lapseni taitavat olla sieltä helpommasta päästä vaikka meilläkin läksyistä kitistään ja valitetaan. Ymmärrän myös sen että opettajien on vaikeaa antaa kaikille oppilaille positiivisa palautetta, se aiheuttaa sen ettei positiivisen palautteen eteen tarvitse tehdä mitään koska sitä tulee joka tapauksessa. Kynnys positiivisen palautten antamisen pitäisi olla alempana, mutta koulussa ei voi olla kahta arvosteluasteikkoa, "hyville" ja "huonoille". Täytyy muistaa että peruskoulu kestää loppujen lopuksi lyhyen aikaa, ja omille lapsilleni tähdennän että tämä ei ole koko elämä, varsinkin yläasteaika on todella pieni osuus koko elämästä.

    VastaaPoista
  93. Mä olen kieltäytynyt käyttämästä tätä laitonta rekisteriä

    VastaaPoista