maanantai 20. marraskuuta 2017

Löytöjä



Montakohan kertaa olen teillekin täällä blogissa hehkuttanut Kierrätyskeskusta?
Se on sellainen paikka, josta en ole kertaakaan lähtenyt tyhjin käsin.
Omaa kotia lähinnä on Suomenojan Kierrätyskeskus ja siellä tulee ainakin kerran kuukaudessa vierailtua.
Yleensä etsin jotain tuunattavaa, mutta välillä sitten tulee ostettua ihan sellaista käyttötavaraa.
Ajattelinkin teille nyt näyttää, mitä olen viimeksi ostanut Kierrätyskeskuksesta.


Ostin nämä ihanat saviastiat, 4 kuppia, 5 aluslautasta, sokerikko ja kermakko yhteishintaan 5,50€.
Minusta nämä ovat todella kauniit, mieleen tulee 60-luku.


Samalla reissulla löysin myös tämän tummanruskean rahin 5 € hintaan.
Sisus on jämäkkä ja tämä kestää hyvin myös istumista.
Mielestäni huippulöytö, koska rahi on aitoa nahkaa.

Viikonloppuna Kierrätyskeskuksissa oli -30% päivät.
Minulla oli kerrankin ihan missio valmiina.
Tulevan kesän ylppärijuhliin ajattelin ostaa kakkulautasia.
Ideana on tehdä boheemi kattaus ja siihen sopii erilaiset, mutta samankaltaiset lautaset.
Minulla on vitriinikaapissa jo valmiiksi pieniä kahvikuppeja ja niihin aluslautasia, mutta kakkulautaset puuttuivat kokonaan.






Viittä erilaista mallia sain mukaani.
Kaikissa on kaunis kultainen reuna.
Innoissani keräilin lautasia, joilla oli hintaa vain 0,70€ kpl.
Ostin kerralla 28 kappaletta, tiedän aika monta, mutta eipähän tätäkään tarvitse tehdä toiste.
Mielestäni myös alle kahdenkympin hinta tällaisesta määrästä lautasia on enemmän kuin kohtuullinen.


Tällaisia löytöjä tällä kertaa.
Tuli sitä tietty muutama tuunaushommakin ostettua, mutta ne näette sitten kun olen saanut ne valmiiksi.

Mitäs tykkäätte löydöistä, oliko hittejä vai huteja?

Ihanaa viikkoa teille kaikille <3



lauantai 18. marraskuuta 2017

Herkutellen viikonloppuun




Kylläpä taas tuli viikonloppu tarpeeseen.
Töissä on jo useamman viikon ajan ollut yhtä huisketta.
Paperihommia riittää, samalla pitäisi lapsia hoitaa ja keksiä vielä juttuja joulujuhlaan.
Luojalle kiitos ihanista työkavereista, ei onneksi yksin tarvitse ideoida.
Tällaisten viikkojen jälkeen muutamalla tunnillakin aikaistettu viikonlopun aloitus tulee aina tarpeeseen.
Perjantaina pääsin aikaisemmin lähtemään töistä ja tämän vapaa-ajan vietinkin varsin tehokkaasti leipoen.


Ensimmäiset tortut on nyt leivottu.
Meillä ei tuosta luumusta niin välitetä, joten tein nämä omena-kanelimarmeladilla.
Oli  niin herkkuja ja nopeitakin valmistaa lehtitaikinasta.


Päiväkahviseurana oli pitkästä aikaa ystäväni Miude.
Ystävä, kahvi ja itseleivotut herkut on kyllä ihan parhautta!


Edellisen päivän bataatti-perunamuusista syntyi vielä uunin lämmöillä ihania rieskoja.

3 dl bataatti-perunamuusia
1tl suolaa
1 kananmuna
3,5 dl vehnäjauhoja

Sekoita jäähtyneeseen bataatti-perunamuusiin jauhot, suola ja kananmuna.
 Muotoile taikinasta leipäsiä ja asettele ne leivinpaperilla vuoratulle uunipellille.
 Pistele haarukalla rieskoihin reikiä. 
Paista rieskoja 250-asteisen uunin keskitasolla 20 minuuttia.

Näillä eväillä oli kiva aloittaa tämä viikonloppu!
Ihanaa viikonloppua teille kaikille <3



torstai 16. marraskuuta 2017

Elma messut



Elma messut Helsingin messukeskuksessa keräsivät kävijöitä lähes 50 000 perjantaista sunnuntaihin, viime viikonloppuna.
Itse pääsin pyörimään messuille bloggaajapassin turvin.
Mitä minä näin?
Tässä teille kuvapostaus!





















Allergian takia en käynyt eläimiä katsomassa.
Lähin eläin mitä kohtasin, oli tämä Pikacu hattu :D

Mukaan lähti uusi laukku, tuoksulahja miehelle, tyttärelle saippuapullo ja Joensuussa leivottuja piirakoita.
Seuralaisina toimivat äiti ja isäpuoleni.
Äiti osteli vaikka mitä kivaa messuilta, joten kyllä kannatti taas käydä messuilla ja olihan meillä ihan älyttömän hauskaa.
Kiitos bloggaajapassista messukeskukselle, ensi vuonna uusiksi!




tiistai 14. marraskuuta 2017

Pallotaulu



Muistatteko suloisen hämähäkin jonka tein?
Kuvia voit käydä kurkkimassa TÄÄLTÄ.
Hämähäkkiä varten tein vanhalla tyylillä pallon tai tupsun, kummaksi sitä nyt haluaakaan kutsua.

Ajattelin, että jossain olen kyllä nähnyt, että tupsuja voi helpommallakin tyylillä tehdä.
Eipä siis muuta kuin testaamaan!


Palloja varten keräsin lankakorista muutamia jämälankoja.
Lankaa vaan kieritetään puuhaarukan ympärille.
Mitä enemmän lankaa, sitä tiheämpi pallosta tulee.
Lopuksi pujotetaan irtolanka haarukan piikkien välistä ja suljetaan solmulla keskiosasta.
Pallo saadaan leikkaamalla lankasilmukat auki.


Tällä tyylillä pallojen teko oli todella nopeaa ja kivaa puuhaa.
Tein siis aikamoisen läjän palloja.
Sitten vasta aloin miettimään, että mitä minä näistä palloista nyt teen?


Muistin A4 kokoisen maalauspohjan olevan kaapissa.
Pohjaan olin piirtänyt epäonnistuneen lyijykynä piirustuksen.
Maalasin piirustuksen piiloon mustalla askartelumaalilla.
Maalin kuivuttua liimasin Erikeeperillä pallot kiinni maalauspohjaan.


Nyt pallotaulu koristaa meidän keittiötä.
Pallohöperö minussa tosin heräsä, joten voi olla, että jotain pallojuttuja tulen vielä tekemään myöhemminkin.

Ihanaa tiistaita teille kaikille!
Torstaina pääsette kurkkimaan Elma messuja Outin silmin :)


sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Iseille




Isänpäivä on vuoden 2012 jälkeen ollut vähän erilainen.
Enää ei tehdä korttia omalle isälle, eikä osteta sitä vakkarilahjaa, eli tikkaria.
Viimeinen isänpäivälahja, vuonna 2011, omalle isälleni oli villasukat. 
Niille tulikin heti käyttöä ja kovin olin tyytyväinen kun olin onnistunut tekemään lahjan, josta isäni tykkäsi.


Omaa isää tulen aina kaipaamaan, mutta onneksi muistissa on niin paljon hyvää hänestä.


Sitten on tämä tyyppi.
Maailman paras isä meidän lapsille.
Tekee kaikkensa lastensa eteen ja on läsnä heidän elämässään.
Ilman häntä en olisi jaksanut suoriutua monestakaan asiasta.
Isänä hän on osallistuva, rakastava, rakastettava, hauska ja tarpeen tullen myös tiukka.
Hän on se syy, miksi isänpäivät eivät menettäneet hohtoaan.
Meidän perheen pappa <3

Hyvää isänpäivää kaikille iseille, niille ihanille bonusiseille myös <3


perjantai 10. marraskuuta 2017

Kuka minä olen?




Pitkästä aikaa tartuin haastepostaukseen. 
Aina sanon näitä tekeväni ja sitten tuleekin jotain muuta.
Nonnulan Jonnaltakin sain lapsuutta koskevan haasteen, niin siellä se haaste vaan lepää äitini luona valokuvakansiossa.
No anyway, tällaisen haasteen ajattelin nyt tehdä, ehkäpä opitte tuntemaan minut entistä paremmin.

Haasteen säännöt lyhyesti
  • Kirjoita itsestäsi otsikolla Kuka minä olen? Voit valita mitä kerrot itsestäsi ja millä tavalla. Kuitenkin tavoitteena on tutustua sinuun.
  • Haasta 3-5 bloggaajaa, joihin haluaisit tutustua paremmin, mieluiten hyvin erilaisista blogeista. Kerro miksi haluat tutustua näihin bloggaajiin.
  • Kerro kuka sinut haastoi.
Minut mukaan haastoi Marja 50+ eloa ja oloa blogista

Olen Outi, 42 vuotias lähihoitaja Espoosta (kuulostin ihan missiltä)!
Olen ihanan miehen vaimo ja kahden lapsen äiti.
Joulukuussa olemme mieheni kanssa olleet yhdessä jo 26 vuotta.
Meidän tytär on 19 vuotias ja poika 14 vuotias.
Asumme Latokaskessa, kivassa paritaloasunnossa.
Meidän kodissa parasta on tietenkin me itse ja suuri olohuone.


Mieheni on Marokosta ja moni luulee, että olemme tutustuneet siellä.
Lomaromanssi, kuulostaa niin romanttiselta.
EI, me tapasimme Forumin kahvilassa.
En kiinnittänyt häneen mitenkään erityisesti huomiotani, mutta hän onneksi huomasi minut.
Kävimme yksillä treffeillä ja se oli menoa sitten.
Hänessä yhdistyy huumori, turvallisuus ja komeus.
Hänen mielestään teen aina ihmeellisiä tuunauksia, joita varmasti moni ostaisi (ei osta).
Hän saa minut aina tuntemaan itseni kauniiksi.
Hyvä valinta puolisoksi siis.


Toimin lastenhoitajana ryhmäperhepäiväkodissa.
Työ on haastavaa, mutta myös palkitsevaa.
Mielestäni meillä on kannustava työyhteisö.
Työkavereista on tullut kavereita.
Lapsista riittää aina iloa päiviin.


Minulla on maailman ihanin äiti.
Äiti myötäelää meidän kanssa sekä ilot, että surut.
Toivon, että hän tuntee samoin myös minun tekevän.
Olen onnellinen siitä, että siskoni muutti taas lähelle meitä, saadaan olla enemmän yhdessä.
Pari kilometriä matkaa sekä äidille, että siskolle...ihanaa!


Minulla oli turvallinen lapsuus, kotona oli aina hyvä olla.
Koulussa olikin sitten toisin.
Koulukiusaaminen alkoi yläasteella ja oli pahimmillaan kauppiksessa.
Ensin kiusattiin painosta ja sen jälkeen siirryttiin haukkumaan siitä, että olin mieheni kanssa.
Se oli rankkaa aikaa nuorelle.
Olen oikeastaan aika ylpeä siitä, miten selvisin asiasta.
Tässä oli suurena apuna ihana ystäväni Mia.
Meillä onkin pitkä historia yhdessä.
Meistä tuli ystävät 9 vuotiaina ja still going strong.


Suurimman surun kohtasin vuonna 2012, isänpäivänä.
Silloin isäni nukkui pois, keuhkosyövän uuvuttamana.
Pitkään tuntui siltä, että miten tästä voi edes päästä yli.
Kaikista pienistä jutuista tuli isi mieleen.
Näin on toki vieläkin.
Aika tosiaan parantaa haavat ja silottaa muistot.
Isi on aina sydämessäni ja kyllä hän minussa näkyy ihan peilinkin kautta.


Mietin, että onkohan jotain mitä ette ehkä vielä tiedä minusta?
Hmmm...Rakastan cocista, lempiruokani on lehtipihvi maustevoilla, olen hyvä tekemään ruokaa, osaan kohtalaisesti leipoa.
Olen leijonaemo lapsilleni ja tekisin mitä vain rakkaitteni hyväksi.
Minä en helposti unohda, jos minua loukataan ja sen tietää ne, jotka ovat näin menneet tekemään :)

Huh! Eiköhän tässä nyt ollut tarpeeksi näin perjantaille.
Toivottavasti opitte jotain minusta lisää.
Jos haluat kysyä vielä jotain, niin pistäpä kyssäriä tuonne kommenttikenttään.
Haastan mukaan Sutkautuksia blogin Tarun, Ilopilleri blogin Tarun ja Nonnulan Jonnan.

Ihanaa perjantaita teille kaikille!