torstai 18. tammikuuta 2018

Lahja ystävälle ja tunnustus valokuvasta



Taas pukkaa kierrätyslahjaa!
Rakkaalla ystävälläni on syntymäpäivät ensi viikolla ja halusin häntä muistaa pienellä lahjalla.
Koska minä olen minä, enkä muuksi muutu, ajattelin toteuttaa hänen lahjansa kierrätystavaraa käyttämällä.


Ostin jo monta vuotta sitten tällaisen polttokynän Lidl:stä kuudella eurolla.
Ajattelin kirjoittaa muistoja tekstin vanhaan leipälautaan.


Päässä soi samalla Cats musikaalin kappale :)


 Muistojen tai muistilappujen kiinnitystä varten tarvitaan pidike.
Puinen pyykkipoika sopii hommaan paremmin kuin hyvin.
Pyykkipoikia ostin pussillisen kierräristä ja näitä olenkin käyttänyt vaikka missä askarteluhommissa.


Luottoliima taas käytössä. 
Minun luottoliimani on Pattex 100% (ei ole maksettu mainos)


Valmista tuli.
En halunnut maalata tätä, mutta päälle suihkutin mattalakan, näin se kestää pyyhkimistäkin paremmin.


Hyvin toimii.
Kerron totuuden kuvasta...huomaatte varmaan miten vinossa tuo kortti on?!
Se on vinossa siksi, että en onnistunut peittämään pikakitillä naulanpäätä, joka näkyi ärsyttävästi tuossa seinässä.
Huh, olipa helpottavaa kertoa teille totuus.
Välillä sitä joutuu velmuilemaan, että saa otettua kivan kuvan :D

Blogi hiljenee taas viikonlopuksi.
Arvaatteko jo mihin olemme menossa?

Ihanaa torstaita, perjantaita ja viikonloppua teille kaikille <3


tiistai 16. tammikuuta 2018

Aikuinen tytär



Juuri tänään esikoisemme on aikuinen, ei enää pikkuinen lapsi, eikä teinikään.
Not nineteen but twenty!

Meille lasten saaminen ei ollut itsestäänselvyys.
Olimme yrittäneet lasta lähes kaksi vuotta, mutta vauvaa ei vain kuulunut.
Olin onnistunut tulemaan raskaaksi vuosia aikaisemmin, mutta menetimme tämän vauvan.
Olimme varanneet ajan lapsettomuustutkimuksiin, kun saimmekin yllätyksen, ne kaksi maagista viivaa raskaustestiin.
Voi sitä onnea ja pelkoakin.
Saammeko pitää tämän ihmeen.
Saisimmeko jotain, joka olisi puolet minua ja puolet niin rakasta miestäni.


Ja me saimme hänet!
16.1.1998 klo: 2.41 syntyi meidän niin rakas Mariam.
Maailman kaunein tyttövauva, ihan isänsä näköinen.
Olimme maailman onnellisimmat vanhemmat.

Sydämessä tuntuu puristava rakkauden tunne, kun ajattelen häntä.
Minun vauvani on jo aikuinen.
20-vuotias nuori nainen.
Maailman kaunein, hauskin ja ihanin nainen.

Eilen olimme ostamassa hänelle syntymäpäivälahjaa, minä ja tytär, ihan vaan kaksin.
Äiti tulen olemaan aina, mutta nyt voin sanoa, että tytär on myös ystäväni.
Näin tämäkin suhde muuttuu ja se vasta onkin ihanaa.
Aikuinen tytär on tosi jees juttu, vaikka kyllä hän olisi voinut pienenäkin pysyä, edes vähän pidemmän aikaa.


Oikein paljon onnea Mariam <3
Olet meille hurjan rakas <3










maanantai 15. tammikuuta 2018

Hiuspanta avuksi



Hiukset roikkuvat aina silmillä kun pesen kasvoja tai nautiskelen kasvonaamioista.
Ei auta vaikka pampulalla niitä köyttäisin, joku haiven sieltä aina pääsee karkuun.
Eipäs pääse enää, koska ompelin itselleni hiuspannan ihonhoito hetkiä varten.


Asiasta toiseen, nämä Snapchatin filtterit pelastavat monena päivänä ja koska tykästyin tähän pantaan niin siksi nuo sydämetkin sopii oikein hyvin asiaan :)


Minulla jäi palanen tätä kaunista trikookangasta PIPO OMPELUSTANI, joten ei tarvinnut tätä hommaa varten ostaa uutta kangasta.


Palan ei tarvinnut olla ihan tasaisesti leikattu, koska ompel tuon pitkän sauman saumurilla.


Käänsin kankaan oikein päin ja kiepautin kerran tuosta keskeltä kankaan ympäri.
Näin sain otsalle tulevaan osaan tuollaisen rusettimaisen lookin.


Liitin kangassuikaleen päät yhteen ompelemalla.
Pujotin toisen pään toisen sisälle ja käänsin taitteen tuohon näkyvään osaan.
Tämän ompelun tein ompelukoneella.


Tästä pannasta tuli juuri sopivan napakka.
Pysyi hiussuortuvatkin poissa naamalta.
Tällaisen taidan vielä ommella siskollenikin lahjaksi, sen verran jäi tuota trikookangasta jäljelle.

Ihanaa alkanutta viikkoa teille kaikille <3


lauantai 13. tammikuuta 2018

Alelöytö



Tulihan se viikonloppu.
Takkuillen alkoi työt loman jälkeen, ei muuten, mutta hitsin flunssa iski vihdoinkin minuun.
Kovasti olin kerskunut, miten olen ilman flunssaa selvinnyt, enkä viime vuoden kesäloman jälkeen ole sairastanut tai ollut poissa töistä ollenkaan.
En tosin ehtinyt nytkään sairastaa kunnolla, vaan töissä touhotin silti.
Onneksi on kahvitauot, niiden aikana voi puolikoomata ja tankata buranaa.
Mutta nyt tuohon alelöytöön.

Olen tehnyt mekkolöytöjä alennusmyynneistä.
Ajattelin teille tulla näyttämään niistä nyt toisen.


Tämä Polan mekko löytyi Tokmannin alerekistä 15€ hintaan.
Alkuperäinen hinta oli 30€.
Mielestäni hyvä ale.
Mekko on pehmeää trikookangasta, mutta yläosassa on ihanaa pitsiä.
Myös pitsikangas joustaa, joten tämä on aivan megamukava päällä.


Nyt täytyy joutua kauppareissulle, joten pusuja ja haleja juuri sinun päivääsi.


torstai 11. tammikuuta 2018

Kierrätystä ala Outi



Aina kun lähden yökyläilemään, otan mukaani tarvitsemani ihonpuhdistus- ja hiustuotteet.
Mukana kulkee siis kosmetiikkalaukku.
Välillä en saa mahtumaan samaan laukkuun hiustenhoitotuotteita.
Koska LAUKKUPROJEKTISTANI jäi epäsymmetrinen pala kierrätysnahkaa jäljelle, päätin ommella siitä pussukan näille tuotteille.


En halunnut siistiä nahkapalaa liikaa, tykkäsin siitä tuollaisena "epätäydellisenä".


Pojan vanhoista rukkasista talteen otettu tarranauha sopi tähän ompeluun hyvin.
Tarranauha ei näy läpän alta, joten sen värillä ei niin ollut väliä.


Tämän pussukan ompelu kävi nopeasti.
Tykkään tuosta vinosta läpästä.


Pussukka suljettuna.
Tarranauhaa ei tosiaan näe tuosta ollenkaan.


Pieni kuivashampoo ja suolasuihke mahtuvat oikein hyvin tähän pussukkaan.
Tilaa on kivasti vielä pampuloille ja pinneillekin.

Pitkästä aikaa oli taas kiva ommella ja seuraavakin idea on jo valmiina odottamassa.
Mukavaa torstaita kaikille <3


tiistai 9. tammikuuta 2018

Voi Jere!


* yhteistyössä BookBeat



Suomen kaikkien aikojen puhutuimman jääkiekkoilijan rosoinen taival Tapulikaupungin lähiöstä urheilumaailman huipulle.
Tapulikaupungin kertsiltä ja Puistolan pihapeleistä ponnisti parrasvaloihin poikkeuksellinen urheilijanuorukainen. 
Jääkiekko tempaisi nuoren Jere Karalahden pauloihinsa, mutta niin teki ikävä kyllä myös betoniviidakon paheet. 
Jääkiekkoammattilaisuuden koitettua Karalahti oli toistuvasti nimi lehtien otsikoissa ja ihmisten huulilla - niin hyvässä kuin pahassa. 
Jerestä kasvoi suomalaisen urheilun pahapoika numero yksi. 
Päihderiippuvuudesta ja kaukalon ulkopuolisista törmäilyistä huolimatta kiistattoman lahjakas Karalahti raivasi tiensä aina Suomen mestaruuteen, 
MM-kilpailujen tähdistökentällisiin ja NHL:ään asti. 
Sisällä roihunnut viehtymys viihteelliseen elämään ei kuitenkaan koskaan tukahtunut vaan väritti hänen uraansa monessa eri käänteessä. 
Nyt pöly on laskeutunut ja Jere on ripustanut hokkarit naulaan ja löytänyt perheen kautta tasapainon elämäänsä. 
On tullut aika käydä läpi, mitä kaikkea tulikaan tehtyä ja miksi. 
Ole valmiina, tätä kirjaa et halua jättää lukematta.


Mitä mieltä olin kirjasta?

Ehdottomasti lukemisen/kuuntelemisen arvoinen kirja.
Karua, mutta totta, se minulle tuli kirjasta mieleen.
Aluksi ajattelin, että äijähän on ihan p:stä, mutta eihän tuota karismaattista kakkiaista vaan voi inhota.
Tapasin Jeren I love me-messuilla ja pyysin saada ottaa hänestä kuvan.
"Voit sä ottaa, mutta kyllä me voidaan ottaa kuva yhdessäkin".
Siis kyllä kiitos!
Vuosi 1975 ei ollut huono vuosi ollenkaan (allekirjoittanut ja Jere syntyneet samana vuonna) ja toisekseen olen aina ollut heikkona pahoihin poikiin :D

Olen myös yllättynyt, miten radiosuosikkini Aki Linnanahde on esikoisteoksellaan onnistunut näin hyvin.
Kirjan tarina kulkee vaivattomasti eteenpäin ja sitä on helppo seurata.

Olen onnellinen siitä, että Jere on päässyt eroon päihteistä ja on nyt onnellinen isukki, jolla on kaunis tytär ja valloittava pikkuinen pojannaskali yhdessä puolisonsa Nannan kanssa.

Minun vuoteni BookBeatin käyttäjänä alkaa olla lopussa ja olen ollut kyllä tyytyväinen tähän yhteistyöhön.
En ole lukenut yhtään kirjaa vaan kuunnellut kaikki.
Kuunteluun on enemmän minulla aikaa kuin lukemiseen (luen niin paljon blogeja, että kirjoja tulee luettua vain töissä), joten tämä on siitäkin ollut ihanteellinen vaihtoehto minulle.

BookBeat antoi minulle myös mahdollisuuden jakaa teille linkin josta pääsette testaamaan BookBeatia täysin ilmaiseksi.
Käypä siis rekisteröitymässä tämän linkin kautta, niin saat edun käyttöösi.


En hyödy mitenkään siitä, että te rekisteröidytte palveluun, mutta tuon linkin kautta saatte kahden viikon sijaan koko kuukauden kokeille BookBeatia.

Ihania luku- ja kuunteluhetkiä teille kaikille!


sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Vanha uusi takki



Tuntuu, että on mennyt tämä blogi ihan valittamiseksi vaan.
Sellaista se kai on, kun elämässä tulee vastoinkäymisiä.
Minä saan paljon teiltä tukea, joten kiitos siitä taas kerran.

Tällä kertaa ja oikeastaan pitkästä aikaa, ajattelin tehdä asupostauksen, kääk!
Viime vuoden lopussa löysin itselleni villakangastakin.
Olin ostoksestani oikein onnellinen.


Takki on Elloksen, mutta minä ostin sen Punaisen ristin Kontista.
Maksoin takista 20€.
Tämä on nyt toinen Elloksen takki, jonka saan itselleni kirpparilta. 
Ostin syksyllä sateenkestävän takin itselleni 9€:lla.

 (Takki Ellos/kirppis, farkut Lindex, kengät Vagabond/kierrätys)

Tämä takki on juuri sopiva kauppareissuille tai vaikka tällaiselle Helsinki päivälle, jota olin eilen viettämässä.
Käytiin besu Tarun kanssa katsomassa Pitch Perfect 3 elokuva.
Taattua laatua, hervottoman hauska, hyvää musiikkia ja huumoria täynnä oleva leffa.
Olen tykännyt kaikista osista ja nämä leffat ovat minun leffalistojeni kärjessä.


Ettei tämä nyt menisi ihan normaalipostaukseksi, niin tässäpä vähän piristyskuvaa.
Kyllä siinä silmät on ymmyrkäisinä, kun saa kosketella Batmanin ja Supermanin reisilihaksia :)

Kiitos Taru kaikista näistä kuvista.

Ihanaa sunnuntaita teille kaikille, huomenna olisi taas paluu arkeen!


torstai 4. tammikuuta 2018

Mietteitä tälle vuodelle



Uusi vuosi ei ole alkanut ihan niin iloisissa merkeissä kuin olisin toivonut.
Joka paikkaan liikkumisesta on metron ilmestyttyä tullut huomattavasti vaikeampaa.
Tiedän toki, että muualla Euroopassa on työmatkatkin pidempiä kuin täällä, mutta valitan tästä nyt kuitenkin, koska en asu muualla Euroopassa vaan täällä Espoossa.
Meiltä on monia kaupungin sisäisiäkin linjoja lopetettu ja se jos mikä ärsyttää.
Tämä uudistus taisi olla hyvä vain Matinkylässä, lähellä Isoa Omenaa asuville.
En tosin tunne yhtään espoolaista, joka tämän metron olisi halunnut tänne.
Meiltä matka Kamppiin on ennen kestänyt 15-20 minuuttia ja nyt...


Toinen asia mikä on alkanut painaa mieltä, on työ.
Kaipa siitä jo täälläkin voi mainita, kun ei se mikään salaisuus enää kenelläkään ole.
Voipi olla (99% varmuus), että tulevan kesäloman jälkeen ei minulla ole enää samaa työtä.
Meidän ryhmis on kuulemma niin kallis, että sitä ei enää kannata pitää.
Mitä väliä työntekijöistä, saati sitten lapsista.
Olen jotenkin niin turtunut tästä, että en osaa edes toimia tilanteessa.
Minun pitäisi varmaan alkaa etsiä uutta työpaikkaa.
Meille luvattiin ilmoittaa viimeistään helmikuun lopulla, miten tästä mennään eteenpäin.
Elän sellaisissa haaveissa, että toiminta saisikin jatkua ja siksi en ole innostunut hakemaan uutta työtä.


Samalla mietin, että haluanko tehdä tätä työtä eläkeikään asti.
Rakastan tehdä töitä lasten kanssa ja usein toivon, että siihen olisi enemmän aikaa.
Paperityöt vievät suhteettoman paljon aikaa lapsilta.
Työ on niin paljon enemmän kuin tiedättekään.
Meille asetetaan toiveita ja vaatimuksia, joita ei voi aina toteuttaa.
Niin kuin kaikki hoitotyö, on tämäkin yksi, josta kiitosta on turha odottaa.
Haluaisitko sinä tehdä työtä, josssa sinulta vaaditaan koko ajan lisää ja lisää, mutta mitään hyvää siitä ei juurikaan koostu?
Olen ollut 10 vuotta tällä alalla ja voin sanoa, että ala on muuttunut niin paljon, että samoista asioista ei voi enää puhua kuin silloin vuonna 2008.

Mitä sitten voisin käydä tekemään?
Sepä se, en itsekään tiedä.
Jotain luovempaa ehkä, mutta mitä se sittten olisi?
Hyppy uuteen kauhistuttaa.

Voittaapa lotossa miljoonia, niin voisin jäädä kotiäidiksi.
Olisi ihanaa olla kotona kun lapset tulevat koulusta.
Koti olisi aina siisti ja ruoka olisi valmiina.
Varmasti tulisi leivottuakin enemmän.
Voisin tehdä omia tuunauksia päivät pitkät.
Oi mitä haaveita!

Ajattelin ensin kirjoittaa jotain positiivista, mutta eipä nyt kyllä tuntunut yhtään siltä.
Tässä olisi nyt sitä anonyymien kommentoijien pyytämää todellisuutta.
Miltäs kuulostaa?



tiistai 2. tammikuuta 2018

Uusi vuosi 2018



Somelomailua taas muutama päivä takana.
En minä nyt malttanut olla laittamatta muutamaa kuvaa instaan, mutta muuten olen kyllä ollut someilematta aika hyvin.

Olimme viettämässä uutta vuotta ystäväperheen luona Karkkilassa.
Oli rauhallinen, rento, hauska ja perhekeskeinen uusi vuosi.


Ei laitettu rahaa raketteihin, mutta isoja tähtisädetikkuja ostettiin kuitenkin.
Harvinaisen paljon iloa oli näistäkin :)


Ensimmäinen saunakerta jo takana, joten tässä meikitön Outi :)
Hulluteltiin kokeilemalla ystävän mummin turkkia päälle ja koottiin Lidl:n juhlarekvisiittaa illan iloksi.
Pisteet Lidl:lle näistä ihan mahtavista juhlajutuista.
Kuljin tuo panta päässä koko illan.


Ystävän pihalla katseltiin uuden vuoden raketit ja sen jälkeen mentiin vuoden ensimmäisiin löylyihin.


Juhlamenussa meillä oli itsetehtyjä lihapiirakoita, fetasalaattia ja tomaattipiirakkaa, nam!


Aika hyvin onnistuttiin tekemään sädetikuilla uuden vuoden numerot.
Tervetuloa 2018!

Ihanaa viikkoa teille kaikille <3